Älkää yrittäkö väittää vastaan. Ennen oli kaikki paremmin, ja jos joku on eri mieltä, hän ei vain muista tarpeeksi pitkälle.
Ennen lapset oppivat elämän realiteetit jo hiekkalaatikolla. Jos kaaduit, sait nousta itse ylös. Ei ollut kasvatuskeskusteluja eikä tunnetaitotyöpajoja – oli vain selviytymisvaisto ja nopeus, jolla osasit juosta pakoon. Lapset sanoivat kiitos ja päivää, eivätkä pyörineet ruokapöydässä kuin ylilatautuneet robotti-imurit.
Ennen koulu ei ollut paikka, jossa harjoiteltiin yhdessä oppimista ja tunnusteltiin omaa opiskelijaminää. Ennen siellä opiskeltiin. Aapinen oli aapinen, ei ideologinen manifesti, ja matematiikan tunnilla puhuttiin laskuista, ei siitä, kokeeko jokainen itsensä kuulluksi numeroiden äärellä. Ja kyllä, opettaja sai antaa palautetta ilman, että huoltajat perustivat somekampanjan lasten haavoittuneista itsetunnoista.
Ennen käytiin töissä. Ei ollut hybridimallia, työssäjaksamisen vertaisryhmiä tai sosiaalisen kontekstin huomioivaa palautekulttuuria. Työpäivän jälkeen mentiin kotiin ilman tarvetta käsitellä tunnekokemuksia terapiassa. Ei etsitty tasapainoa, merkityksellisyyttä tai henkilökohtaista kasvua. Ei ollut työpajoja, joissa piirretään post-it-lapuilla yhteinen arvopohja ja lopuksi palautekierros. Tehtiin vain työtä, että saatiin leipää pöytään.
Ja ruoka. Ruoka oli syömistä varten, ei identiteettiprojekti. Lounas ei ollut käsityöläishenkinen makuelämys, vaan jauhelihakastike. Ei tarvinnut miettiä, sopiiko tämä ruokavalioon, maailmankatsomukseen tai kuukausihoroskooppiin. Maito tuli lehmästä, leipä leipomosta, ja jos joku olisi vuonna 1985 ehdottanut, että perinteinen kahvikerma korvataan kaurapohjaisella vaahtounelmalla, hänet olisi ohjattu sivuun. Kahvi maistui kahvilta, ei unelmilta.
Entä viihde. Ei tarvinnut kyseenalaistaa, oliko Speden sketsit riittävän moniäänisiä tai saiko Kummelin naishahmojen esittämisestä kokea iloa. Naurettiin, koska se oli hauskaa. Jos ohjelma ei kiinnostanut, se ei tarkoittanut, että koko kulttuuri piti peruuttaa – se tarkoitti, että käännettiin kanavaa.
Ja mikä tärkeintä: ennen ihmiset kestivät elämää ilman, että siitä piti tehdä ongelma. Ei pohdittu jokaisen sanavalinnan potentiaalista loukkaavuutta, ei pyydetty anteeksi olemassaoloa. Elämä oli yksinkertaisempaa, ei siksi, että maailma olisi ollut parempi, vaan koska me olimme.
Niin että kyllä – ennen oli kaikki paremmin. Koska ihmiset eivät tehneet elämästään näin kamalan vaikeaa.
Ja ennen myös poliitikot olivat kunnon miehiä, ei tällaisia keskenkasvuisia äidinpoikia.
Pasi Kivisaari
Seinäjoen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (kesk)
julkaistu Eparissa 19.2.2025
