Miten vähän minusta jää

Kävelin Provinssista kotiin. Olin takussa, liikaa juhlineena ja vaimolla oli sietämistä. Arveli, että ihmiset näkivät ja hävettävää riittää. En lähtenyt vastaankaan väittämään. Olin villiintynyt liikaa, eikä niin pitäisi tehdä. Aamulla olin turvonnut ja pelotti mennä postilaatikolle. Olin hutera.Äiti soitti. Isä oli joutunut teholle, minun rakas isä. Aloin häivytellä pois eilisiä muistoja ja komensin itseni sairaalaan. Siellä käytävällä oli äiti, luin tehohoidon vierasohjeet ja sanoin, että tämä on monistettu lappu. Kaikille ne näitä kirjoittelee. Äitiä ja vaimoa itketti.Mentiin siihen huoneeseen. Siellä oli letkuja, monitoreita ja isä. Katsoin häntä ja näin, että hän oli takussa. Hän on pitkään työtä tehnyt ihminen, joka oli nyt pakotettuna tähän, huutamaan apua. Kaikki oli riisuttu, mitään ulkoista ei ollut.

Huoneessa oli hoitaja, joka kertoi tilanteen. En ymmärtänyt kaikkea, mutta pidin hänestä. Hän sanoi, että isä on hyvissä käsissä. Uskoin joka sanan ja ilmoitin seurueelle, että isä on sairaalan vip-huoneessa. Se nauratti meitä ja olin ylpeä nokkeluudestani.

Lähdettiin pois. Veljet kävivät ja sisko soitteli. Olimme toistemme tukena, katsoin pikkuveljeäni eri sävyyn. He olivat perhettäni, enkä enää tunnistanut teinivuosieni angstia. Vittumainen pikkuveli, joka ei ymmärrä häipyä huoneestani. Nyt tukeuduin heihin.

Perheen, isän merkitys räjähtää käsiin, kun menettämisen pelko konkretisoituu. En ole koskaan isälleni – oikeastaan kenellekään läheiselleni sanonut – että he ovat tärkeitä. Pyörin liikaa omassa kuplassani, oletan, että kaikki on pysyvää. Oikeastaan kyse on siitä, että en pysty mitään sanomaan. En uskalla tai osaa.

En siis ole oikea mies kenellekään mitään neuvoa antamaan. Mutta sanokaa se silloin, kun sanottavaa vielä on. Sanokaa, että olet hyvä ihminen, kaikessa riittävä. Sanokaa, että pidän sinusta, vaikka olet heikko. Sanokaa, että mikään ei enää häiritse. Sanokaa, että rakastatte häntä.

Ainoa pysyvyys on inhimillisyys ja ihmisen tie. Se alkaa ja se loppuu. Siksi tulisi jotenkin osata tämä kuvio. Soittaa, mitä sille ihmiselle kuuluu, kysyä miten se jaksaa. Sanoa, että unettomuus on epänormaalia.

Elämä on hyvä. Kun siinä takussa kävelin Provinssista, näin jäniksen. Se hyppelehti pois, mutta ei sen ollut kiire mihinkään. Jäin miettimään, mihin se meni. Jäin miettimään, mihin minä olen menossa. Jäin miettimään, miten vähän minusta jää. Sinä yönä oli rikinkeltainen taivas.

Pasi Kivisaari

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja (kesk)

Julkaistu alunperin Eparissa 11.7.2018

Sisäilmapaja11 13.11.2019

marraskuu 13, 2019

Puhuttaessa muutokset mahdollisia Arvoisat kuulijat On suuri kunnia olla avaamassa

Lapuan Yrittäjät 9.11.2019

marraskuu 11, 2019

Puhuttaessa muutokset mahdollisia Arvoisat juhlavieraat, on suuri kunnia olla mukana

tyttoja-ja-poikia

Ihmisen loppu

lokakuu 25, 2019

Astelin sisään, pidin kädessäni valkoista ruusua. Ovella ohjelmalehtisiä jakelivat omat

pasi-kivisaari-katse-alas-2

Paluu tulevaisuuteen

syyskuu 24, 2019

Viime vuosien hyvä taloudenpito ja parantuneet työllisyysluvut näkyvät mahdollisuutena panostaa

Budjettiriihen tulokset

syyskuu 18, 2019

Keskustan eteläpohjalainen kansanedustaja Pasi Kivisaari on tyytyväinen budjettiriihen tuloksiin. -Vastoin

Kivisaari valtion liikuntaneuvoston 2. varapuheenjohtajaksi

elokuu 22, 2019

Keskustan eteläpohjalainen kansanedustaja Pasi Kivisaari valtion liikuntaneuvoston 2. varapuheenjohtajaksi. Valtioneuvosto

Etelä-Pohjanmaan Opiston lukuvuoden avaus

elokuu 19, 2019

Arvoisat kuulijat, hyvät opiskelijat, naiset ja herrat Vuonna 1892 perustettu

tyttoja-ja-poikia

Yhden ihmisen show

elokuu 19, 2019

Elokuu. Koulut alkavat ja perheissä palataan arjen päiväjärjestykseen. Monet vanhemmat

eduskustavaalit-teemat-pasi-kivisaari

Takamiehen metsästys

elokuu 2, 2019

Olin helteestä turvonnut ja edessäni oli ensimmäisen maailman maisema. Istuin

kysykaa-mita-voitte-tehda-kaupungille

Siltarumpupolitiikkaa

heinäkuu 9, 2019

Kansanedustajan tehtäviin kuuluu myös oman alueen edunvalvonta. On huolehdittava, että