Miten vähän minusta jää

Kävelin Provinssista kotiin. Olin takussa, liikaa juhlineena ja vaimolla oli sietämistä. Arveli, että ihmiset näkivät ja hävettävää riittää. En lähtenyt vastaankaan väittämään. Olin villiintynyt liikaa, eikä niin pitäisi tehdä. Aamulla olin turvonnut ja pelotti mennä postilaatikolle. Olin hutera.Äiti soitti. Isä oli joutunut teholle, minun rakas isä. Aloin häivytellä pois eilisiä muistoja ja komensin itseni sairaalaan. Siellä käytävällä oli äiti, luin tehohoidon vierasohjeet ja sanoin, että tämä on monistettu lappu. Kaikille ne näitä kirjoittelee. Äitiä ja vaimoa itketti.Mentiin siihen huoneeseen. Siellä oli letkuja, monitoreita ja isä. Katsoin häntä ja näin, että hän oli takussa. Hän on pitkään työtä tehnyt ihminen, joka oli nyt pakotettuna tähän, huutamaan apua. Kaikki oli riisuttu, mitään ulkoista ei ollut.

Huoneessa oli hoitaja, joka kertoi tilanteen. En ymmärtänyt kaikkea, mutta pidin hänestä. Hän sanoi, että isä on hyvissä käsissä. Uskoin joka sanan ja ilmoitin seurueelle, että isä on sairaalan vip-huoneessa. Se nauratti meitä ja olin ylpeä nokkeluudestani.

Lähdettiin pois. Veljet kävivät ja sisko soitteli. Olimme toistemme tukena, katsoin pikkuveljeäni eri sävyyn. He olivat perhettäni, enkä enää tunnistanut teinivuosieni angstia. Vittumainen pikkuveli, joka ei ymmärrä häipyä huoneestani. Nyt tukeuduin heihin.

Perheen, isän merkitys räjähtää käsiin, kun menettämisen pelko konkretisoituu. En ole koskaan isälleni – oikeastaan kenellekään läheiselleni sanonut – että he ovat tärkeitä. Pyörin liikaa omassa kuplassani, oletan, että kaikki on pysyvää. Oikeastaan kyse on siitä, että en pysty mitään sanomaan. En uskalla tai osaa.

En siis ole oikea mies kenellekään mitään neuvoa antamaan. Mutta sanokaa se silloin, kun sanottavaa vielä on. Sanokaa, että olet hyvä ihminen, kaikessa riittävä. Sanokaa, että pidän sinusta, vaikka olet heikko. Sanokaa, että mikään ei enää häiritse. Sanokaa, että rakastatte häntä.

Ainoa pysyvyys on inhimillisyys ja ihmisen tie. Se alkaa ja se loppuu. Siksi tulisi jotenkin osata tämä kuvio. Soittaa, mitä sille ihmiselle kuuluu, kysyä miten se jaksaa. Sanoa, että unettomuus on epänormaalia.

Elämä on hyvä. Kun siinä takussa kävelin Provinssista, näin jäniksen. Se hyppelehti pois, mutta ei sen ollut kiire mihinkään. Jäin miettimään, mihin se meni. Jäin miettimään, mihin minä olen menossa. Jäin miettimään, miten vähän minusta jää. Sinä yönä oli rikinkeltainen taivas.

Pasi Kivisaari

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja (kesk)

Julkaistu alunperin Eparissa 11.7.2018

Hyvin siinä käy – perhevapaauudistus

helmikuu 11, 2020

Perhevapaauudistuksesta on puhuttu paljon. Sitä on vatuloitu lähes sote-uudistuksen verran.

pasi-kivisaari-urheilukentta

Jupinaa autoilusta

tammikuu 23, 2020

Auto on Etelä-Pohjanmaalla näppärä väline. Se mahdollistaa joustavan kulkemisen kodin

veljeskaupungin-liitto-pasi-kivisaari

Lopulta hyvä voittaa

tammikuu 9, 2020

Loppiainen oli suurelle osalle ihmisistä päivä, jolloin joulun pyhät ja

Puhe Loppiaisluisteluissa 6.1.2020

tammikuu 7, 2020

Puhuttaessa muutokset mahdollisia Hyvät naiset ja herrat, tytöt ja pojat,

tyttoja-ja-poikia

Loppiaisseurat

tammikuu 7, 2020

Puhuttaessa muutokset mahdollisia Arvoisat loppiaisseurojen väki, naiset ja herrat. On

Lapuan uuden lukiokampuksen vihkiäisjuhla / puhe syksyn 2019 ylioppilaille

joulukuu 10, 2019

Puhuttaessa muutokset mahdollisia   Arvoisat syksyn 2019 uudet ylioppilaat, vihkiäisjuhlaväki,

pasi-kivisaari-urheilukentta

Valtion työnantajapolitiikka päivitettävä nykyaikaan

marraskuu 28, 2019

Valtionhallinnossa on tunnustettu ja tunnistettu valitettavan vähän nykyaikaisia etätyön tekemisen

Sisäilmapaja11 13.11.2019

marraskuu 13, 2019

Puhuttaessa muutokset mahdollisia Arvoisat kuulijat On suuri kunnia olla avaamassa

Lapuan Yrittäjät 9.11.2019

marraskuu 11, 2019

Puhuttaessa muutokset mahdollisia Arvoisat juhlavieraat, on suuri kunnia olla mukana

tyttoja-ja-poikia

Ihmisen loppu

lokakuu 25, 2019

Astelin sisään, pidin kädessäni valkoista ruusua. Ovella ohjelmalehtisiä jakelivat omat