Elinkeinoministeri Mika Lintilällä (kesk.) on epäkiitollinen työ EU:n aluerahojen jakamisessa.
Poliittiset paineet alkavat kasautua loppusuoralle. Pohjois- ja Itä-Suomesta on tullut kiukkuisia kannanottoja siitä, miksi rahat pitäisi jatkossakin jakaa pääosin heille. Jaettava summa on 1,6 miljardia euroa. Rahojen merkitys alueille on valtaisa.
IP-alueita eivät ole lohduttaneet tiedot siitä, että jatkossakin harvan asutuksen erityisrahoitus (NSPA) kuuluu yksiselitteisesti Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnille. Tämän lisäksi itä ja pohjoinen vaativat merkittävän osan muusta rahoituksesta itselleen. Siis niin, että tehdään kuin ennenkin.
EU:n rakennerahat jaettiin viimeksi seitsemän vuotta sitten, ja silloin rahanjaosta neuvottelivat maakuntaliitot. Kiistelyä syntyi, mutta maakuntajohtajat pääsivät sopimukseen.
Toisin kävi nyt. Neuvottelut törmäsivät seinään ja asia päätyi elinkeinoministerille. Lintilä sai käteensä savuavan aseen. Rahanjako ei ole vain Lintilän putiikin päätös, vaan sen pitää hyväksyä koko hallituksen.
Näköpiirissä ei ole voittajia.
Etelä- ja Länsi-Suomen maakuntaliitot ovat jo parin vuoden ajan vaatineet rahanjakoperusteiden muuttamista muiden kriteerien kuin harvan asumisen osalta.
Pyyntö on täysin oikeutettu. Tähän mennessä kaksi kolmasosaa aluekehitysrahaston ja sosiaalirahaston kautta saaduista rahoista on ohjattu Itä- ja Pohjois-Suomen hankkeisiin. Heillä on rahoille tarve, mutta niin on muuallakin.
Kyse on tuhansien yritysten toimintaedellytyksistä, koulutuksesta, elinvoimasta. Ratkaisun pitää olla Suomen ja sen alueiden kannalta kestävä ja oikeudenmukainen.
Ohjelmakauden 2021–2027 aluerahoissa tulisi huomioida alueiden tosiasialliset kehityserot ja potentiaali siten, että kaikkien maakuntien kokonaistilanne tulee tasapuolisesti huomioiduksi riippumatta maakunnan maantieteellisestä sijainnista. Koko Suomen kuuluu hyötyä niistä maksimaalisesti.
Etelä- ja Länsi-Suomessa on alueita, joiden kehitysluvut ovat haasteellisempien itä- ja pohjoissuomalaisten alueiden luokkaa. Siksi aluetukia tulee tarkastella tarveperusteisesti, ei menneen ajan perinnön mukaan.
Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla aluekehitysrahojen kansallinen jako on koettu valtavana epäoikeudenmukaisuutena. Olemme olleet ELSA-alueena kansallisen rakennerahoituksen heittopussi, vaikka haasteemme ovat yksiselitteiset. Lähdemme voisi toisensa jälkeen takamatkalta, mikä ei ole reilua.
EU:n alue- ja rakennepolitiikasta on rakennettu tarpeeton vastakkainasettelu maan eri maakuntien välillä, kun lopulta kyse on vain tasapuolisuudesta.
Aluekehittämisen resurssit ja painopisteet pitää määritellä paikkaperustaisen ja aluelähtöisen kehittämisen periaatteita kunnioittaen. Meillä ei kuulu olla Suomea, jossa aluerajan takaa huudellaan, että ottakaa te tuo vuotava pelastusvene.
Aluepolitiikka on reiluutta, ei eniten metelöivän oikeutta.
Pasi Kivisaari (kesk.)
kansanedustaja
Seinäjoki
Julkaistu 6.9.2021 Ilkka-Pohjalaisessa
