Ottaa aivoon

Moderni yhteiskunta on monella tavalla hyvä asia. Voimme kännykällä etsiä tietoa, varata lääkäriaikoja tai tilata ruokaa. Vero- ja pankkiasiat hoituvat sähköisesti, makselemme ostoksia pankkikorteilla ja tekoäly vastaa kaikkiin kysymyksiimme. Monet palvelut tuotetaan tehokkaasti, välittömästi ja joustavasti. Sormen painalluksen päässä on koko maailma.

Voimme astua myös sosiaalisen median huvipuistoon, jossa riittää loputtomasti ajanvietettä.

Hyvä. Kätevää.

Kaikenlaisen teknologian parissa askartelu ei ole kuitenkaan vain hyvä asia. Monet ihmiset ovat liian syvällä kännykkämaailmassaan. Perheet nyhjöttävät sohvillaan ja keskinäinen juttelu on korvattu älylaitetta tuijottamalla. Harva enää muistaa kysyä, silmästä silmään, mitä ihmiselle kuuluu.

Olemme ruutujemme vankeja. Lapset syntyvät kapula kädessään.

Samaan aikaan on myös digisyrjäytymistä. Yhteiskunnan palvelut vaativat välineitä ja osaamista, joita kaikilla ei ole. Mökin mummon on vaikea hoitaa palveluita, joissa hänellä ei ole aavistustakaan, miten ne hoidetaan tai edes yhteyksiä, mitä ne vaativat.

Paikan päälle ei voi mennä, kun ketään ei ole vastaanottomassa. Puhelinnumeroiden päässä on odotusmusiikki. Vain lehtimyyjät soittelevat takaisin.

Konserttiin tai junamatkaan vaaditaan digilippu, eikä käteinen ole enää huudossa. Pankeissa sisään marssivaa asiakasta tuijotellaan kummastellen. Ketä nämä ihmiset ovat, jotka konttoriimme vaeltavat?

Ihmisiä hyvinvointivaltiossa.

Samaan aikaa kuumennamme aivoja jatkuvalla syötöllä. Edessämme on liikaa lasiseinän värikästä ja kiihtyvää maailmaa, jotka antavat aivoillemme jatkuvaa ärsykettä. Nuoret valvovat ja kiihdyttävät kännyköillään levollisen unen pois. Eikä meidän aikuistenkaan ole varaa kehuskella.

Elämme informaatioähkyssä, joka on aivoille rankkaa puuhaa. Tuuppaamme sinne jatkuvasti tavaraa ja liian vähän lepoa.

Ei maailma pysähtyisi, vaikka välillä vähän hengittelisimme. Kohtaisimme toisemme ja sanoisimme jotain kaunista. Koputtaisimme oveen ja menisimme ihmisen luo.

Kysyisimme, miten voit.

Antaisimme aikaa.

Pasi Kivisaari
Muistiliiton hallituksen 2. varapuheenjohtaja, rehtori
Seinäjoki

Julkaistu Muisti-lehdessä helmikuussa 2024

Aikuisten katoaminen

27 toukokuun, 2026

Jossain vaiheessa aikuiset katosivat. Ei fyysisesti. Kyllä meitä edelleen näkyy

Solinan Kevätkonsertti ja kuoronjohtaja Suvi Ilosen 50 v juhlakonsertti

15 toukokuun, 2026

toukokuu 2026 Hyvät ystävät, Aivan aluksi valtavan iso kiitos jälleen

Vihreä vappu

1 toukokuun, 2026

Seinäjoki 1.5.2026 Hyvät vappujuhlan osallistujat, arvoisa ministeri, hyvät ystävät, On

Veteraanipäivä Seinäjoella

27 huhtikuun, 2026

Seinäjoen kaupunginhallituksen puheenjohtajan tervehdys 27.4.2026   Kunnioitetut veteraanit, naiset ja

Eräänä päivänä meitä ei ole

15 maaliskuun, 2026

Me käyttäydymme kuin aikaa olisi varastossa. Ei ole. Silti lykkäämme

Valtakunnalliset lastensuojelun perhehoidon päivät

11 helmikuun, 2026

Seinäjoki 11.2. 2026 Hyvät lastensuojelun perhehoidon päivien osallistujat, naiset ja

Seinäjoen kaupunginhallituksen strategiaseminaari

20 tammikuun, 2026

20.1.2026 Lämpimästi tervetuloa kaupunginhallituksen strategiaseminaariin. Strategian osalta olemme edenneet linjakkaasti,

Tekojään avajaiset 22.11.2025

17 joulukuun, 2025

Arvoisa yleisö, hyvät luistelun ystävät, Tänään on hieno päivä –

pasi-kivisaari

Ylistaron Kilpa-Veljet 80 vuotta

7 joulukuun, 2025

Seinäjoen kaupungin tervehdys su 7.12.2025 Arvoisa juhlayleisö, hyvät Ylistaron Kilpa-Veljien

Hyvän mielen toritapahtuma – Tervetulopuhe

12 elokuun, 2025

Hyvät toritapahtuman osallistujat, yhteistyökumppanit, naiset ja miehet Seinäjoen kaupungin puolesta

Evästeasetukset

Käytämme evästeitä sivustollamme. Evästeet ovat selaimelle tallennettuja teksti­tiedostoja. Toiminnalliset evästeet sisältävät tietoja, jotka ovat välttämättömiä sivuston toiminnalle. Analytiikkaevästeillä saamme sivuston käyttöön ja suoritus­kykyyn liittyviä tietoja. Tarkemmat tiedot kävijätietojen keräämisestä löytyy tietosuojaselosteestamme.