Maakuntakeskus Seinäjoki herättää sekä maakunnan sisällä että sen ulkopuolella monenlaisia tunteita. Osa niistä on positiivisia, osa negatiivisia. Ajatuksissa sekoittuvat mielikuvat, hahmokkaat mainoskuvat ja todelliset tai kuvitellut kokemukset kaupungista tai sen ihmisistä.
Monet näkevät Seinäjoessa dynaamisen, kehittyvän kaupungin, osa taas itsekkään ja kaiken kuppaavan öykkärin. Toiset pitävät yrittäjyyden mekkana tai hohdokkaana tapahtumakaupunkina, toiset taas konservatiivisena maalaiskaupunkina, joka ei vieläkään tiedä, miten kasvaisi aikuiseksi.
Annoin joskus monta vuotta sitten rehvakkaan haastattelun silloiseen maakuntalehti Ilkkaan, jossa mainitsin, että Etelä-Pohjanmaan maakuntaa yhdistää kaksi asiaa. Toinen oli sotaan lähtö ja toinen Seinäjoen vastustaminen. Sanani olivat – tietenkin – liioiteltuja ja innostuneen kaupunginvaltuutetun kesäpuheita. Lisäksi olin lainannut ne itseäni viisaammalta.
Ei maakunta ole Seinäjokea päin sylkenyt. Päinvastoin se on mahdollistanut erilaisissa maakuntaedustuksissa sen, että meille on noussut laajan päivystyksen sairaala, Seamkin ja Sedun olemassa olevat ja rakenteilla olevat kampukset tai tarjonnut Seinäjoelle niin julkiselle kuin yksityispuolelle työntekijöitä ja yrityksiä. Seinäjoen kehitys on ollut myös maakunnan naisten ja miesten ansioita. Autojonot ovat olleet kaupunkia kohti.
Joukkoon mahtuu niitäkin, joille Seinäjoen kehitys ja kasvu ovat vastenmielistä. Niiden puheiden taakse kuitenkin kätkeytyy jotain muuta. Se on huoli omasta rakkaasta kotiseudusta, joka kipuilee voimakkaasti alenevan väestömäärän ja heikentyvien palveluiden keskellä. Sen tosiasian keskellä vilahtavat usein katseet Lakeuden Ristiä kohden, jota on helppo pitää matalalentoon syyllisenä.
Varmasti on niinkin, että Seinäjoella on ollut käytöstä tai yhteistyökyvyttömyyttä, jota vasten kiukku on ollut perusteltua.
Mutta ei Seinäjoki ilkeä kaupunki ole. Kaupunki työskentelee vimmaisesti, että yhteinen maakuntamme kehittyisi. Se latoo yrittäjien johdolla taloja pystyyn, että maakunnassa pysyisivät työpaikat ja elinvoima. Se huutaa valtiovallan taholle toistuvasti, että tarvitsemme voimistuvaa ammattikorkeakoulua ja yliopistokeskusta, jotta maakunta kykenisi kouluttamaan nuoria, saamaan väkeä maakunnan ulkopuolelta ja valitsemaan Etelä-Pohjanmaan kodikseen. Karu totuus on se, että tällä menolla maakunnasta loppuvat ihmiset, eikä Seinäjoen kasvu riitä mihinkään.
Ei Seinäjoki yksin pärjää, ei ole koskaan pärjännytkään. Eikä maakuntakaan ilman kehittyvää ja kasvavaa Seinäjokea. Vaikka maakunnan kuntien ja kaupunkien ei tarvitse olla toistensa kanssa rakkausavioliitossa, järkiavioliitossa sen kannattaa olla.
Laitetaan siis hynttyyt yhteen ja ruvetaan tulevaisuustöihin. Otetaan voimaa hyvistä esimerkeistä, joita ovat vaikkapa Valtatie 19. Sen takana oli mestarillinen ponnistus, joka alkaa näkymään Seinäjoen ja Lapuan välillä. Meillä on kokonainen maakunta, joiden murheet ovat yhteisiä.
Ollaan toistemme puolella.
Pasi Kivisaari (kesk.)
kansanedustaja
Seinäjoki
Julkaistu 2.7.2021 Ilkka-Pohjalaisessa
