Politiikasta sanotaan, että se vie sielun. Mitä korkeammalle kiipeää, sitä enemmän annat itsestäsi pois. Kompromissit kuluttavat, realiteetit jyräävät ja omat arvot vaihtuvat äänin 6-0.
Niin. Ihminen oppii hiljalleen nielemään sanansa. Periaatteista tulee neuvottelukierros ja jäljelle jää vain hiljaisia ajatuksia aamuyön unettomuuteen.
Politiikka on jatkuvaa tasapainottelua oikean ja mahdollisen välillä. Se on peli, jossa parhaat perustelut eivät aina paina eniten. Usein voittaa se, jolla on enemmän ääniä tai valtaa.
Politiikassa on vaarana turtua. Tulla kyyniseksi. Oppia perustelemaan itselleen kaikki, kunhan se vie päätöksentekoa eteenpäin. On helpompaa vaieta kuin olla eri mieltä omien kanssa. Helpompaa hyväksyä keskinkertaisuus kuin riskeerata yhteistyö.
Kaikki eivät kestä tätä ristipainetta. Jotkut kovettuvat, jotkut uupuvat, jotkut alkavat pelata peliä vain voittaakseen sen. Heistä tulee saalistajia.
Politiikassa revitään sielua. Mutta se ei tarkoita sitä, että se menetetään.
Sillä politiikka on myös totta. Se on todellisten ihmisten todellisia valintoja maailmassa, joka on harvoin mustavalkoinen. Se on useimmiten elämää realismissa kuin unelmissa. Samaan aikaan kiinnostavaa ja kuluttavaa. Mitä isompi asema, sitä suurempi yksinäisyys.
Kaiken keskellä saattaa pyöriä sieluaan kaupitteleva ihminen. Vaaleissa menestynyt tavallinen kaupunkilainen.
Inhimillisyys ei ole kadonnut politiikasta – se piiloutuu joskus kulisseihin. Se on siinä katseessa, kun joutuu pettämään periaatteensa, koska isompi kokonaisuus painoi vaakakupissa enemmän. Se on siinä, kun kysyy itseltään, vieläkö tunnistan itseni peilistä. Se on siinä, kun miettii, mitä sanoisi lapselleen päätöksestä, jonka juuri teki.
Politiikka tarvitsee epätäydellisiä ihmisiä. Ihmisiä, jotka toivovat ja unelmoivat. Ihmisiä, jotka epäonnistuvat, mutta nousevat jaloilleen. Niitä, jotka eivät saa nukutuksi, mutta nousevat silti aamuun.
Täydellistä linjakkuutta ei kukaan jaksa ylläpitää vuodesta toiseen. Mutta jokainen voi pitää huolen siitä, ettei mene niin kauas omista arvoistaan, ettei enää löydä takaisin.
Ei ole heikkoutta olla ihminen politiikassa. Se on ainoa tapa tehdä tätä työtä niin, että ei kadota itseään matkalla. Ja jos sielu välillä säröytyy, se kertoo siitä, että sydän on yhä mukana.
Sillä vain se, joka tuntee omantunnon kivun, on yhä elossa tässä tehtävässä.
Pasi Kivisaari
Seinäjoen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (kesk)
julkaistu Eparissa toukokuussa 2025
