Sitä kohti, mitä pelkää

Suomen Keskustan puoluekokous järjestetään syyskuun alussa Oulussa. Olen asettunut Etelä-Pohjanmaan piirin nimeämänä puolueen varapuheenjohtajaehdokkaaksi. Käyn siis taas kampanjaa.

Politiikassa kaikki kauneus on katoavaista. Pidetty puoluejohtaja kohtaa päivän, jolloin ympäriltä ovat tuolit hävinneet. Moni kansanedustaja huomaa, että vaali-iltana toivo vaihtuu toivottomuudeksi. Kuntapäättäjä näkee, että naapurin rouva ei enää tervehdi, eikä tukimies vastaa puhelimeen.

Lähes kaikki pääministerit – lahjakkaat ja taitavat ihmiset – ammutaan jalustalta. Heistä tulee rasitteita, epäonnistujia. Vääränlaisen politiikan symboleita. Mielikuvien muovaamia tikkatauluja. Somemaailmassa linkitettyjä pettureita.

Politiikassa – kuten kaikessa, mihin ihminen koskee – tehdään virheitä. Politiikoissakin on vikansa. Meissä on häikäilemättömyyttä, itsekkyyttä, narsismia ja välinpitämättömyyttä. Meissä on ihmismielen kavalat ajatukset, jotka riivaavat jokaista ihmistä. Olemme keskeneräisiä, rikkinäisiä, pelkääviä ja epävarmoja. Teemme tekoja, joita ei pitäisi tehdä.

Politiikassa ollaan myös koko ajan väärässä. Hallitus saa kuulla kunniansa eduskunnan täysistunnossa opposition edustajalta. Myös puolueiden sisällä nahistellaan; tehdään liian vasemmistolaista tai oikeistolaista politiikkaa, ollaan liian liberaaleja tai liian konservatiivisia. Kadotetaan juuria ja koetaan juurettomuutta. Menetetään ystävyys.

Siellä on myös kauneutta. Moni poliitikko on hieno ihminen, empaattinen ja viisas. Jokaisessa puolueessa on hyviä, aitoja ja oikeamielisiä pyrkimyksiä parempaan elämään. Kun kulissit riisutaan, vastapäätä pöytää istuu ihminen, joka kysyy sinulta, mitä kuuluu.

Politiikka on tärkeää. Sen kautta syntyy edustuksellinen demokratia, kansanvalta. Siellä tehdään päätöksiä, jotka tulevat suoraan ihmisen iholle. Ja kaiken keskellä pyörii poliitikko – sinä tai minä – joka tekee voitavansa sekamelskan keskellä. Tavallisia ihmisiä, jotka ovat äänestetty valtaan. Päättämään, olemaan päättäjiä. Käsittelemään asioita, jotka ovat enimmäkseen vaikeita.

On hetkiä, jolloin mietin, miksi ihmeessä elän näin. Kerta toisensa jälkeen huomaan, että kiidän maanteitä, pidän pontevia puheita, otan vastaan kehut ja moitteet. Illalla kysyn itseltäni, mikä päivä huomenna on. Silti tavoittelen yhä enemmän. Matkustan maailmassani yhä syvemmälle.

Ehkä pidän epävarmuudestani, menen sitä kohti, mitä pelkään.

Pasi Kivisaari
kansanedustaja (kesk)
julkaistu Eparissa 12.8.2020

Suomen tie

13 huhtikuun, 2022

Suomessa on ollut pitkään vallalla laaja kannatus niin sanotulle Nato-optiolle.

Keltainen kaulaliina

9 maaliskuun, 2022

Soitin anopille. Kyselin keltaisen kaulaliinan perään ja sellainen löytyi. Komensin

Ukrainaa ei saa jättää yksin

8 maaliskuun, 2022

Puhe Seinäjoen torilla Hyvät ystävät Vaikka mieleni on surullinen ja

Kuortaneen uintikeskushanke

21 tammikuun, 2022

Valtion liikuntaneuvoston 2. varapuheenjohtaja, kansanedustaja Pasi Kivisaari: Kuortaneen uintikeskushanke täyttää

Humahdus

31 joulukuun, 2021

Kulunut vuosi alkaa olla päätepisteessä. Taaksepäin tähyillessä tuntuu, että yhden

Kuolemanvaara

8 joulukuun, 2021

Suomessa syntyi vuonna 2020 lähes 24 000 poikaa. Kun he

Tulevaisuushuuto

8 joulukuun, 2021

Kansanedustaja Kivisaari: Festivaalituki on tulevaisuushuuto Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt

Taiteen merkityksestä yhteisöllisyydelle

13 syyskuun, 2021

Puhe päiväkoti Tähden avajaisissa 10.9.2021 Arvoisat juhlavieraat Minulla on ilo

Lintilällä savuava ase

6 syyskuun, 2021

Elinkeinoministeri Mika Lintilällä (kesk.) on epäkiitollinen työ EU:n aluerahojen jakamisessa.

Puhe Seinäjoen uudelle kaupunginvaltuustolle

17 elokuun, 2021

Arvoisat kaupunginvaltuutetut, viranhaltijat, nuorisovaltuuston ja median edustajat, kaikki läsnäolijat ja