Inkluusion ajatus on kaunis. Yhdessä oppiminen poistaa ennakkoluuloja, pelkoja ja syrjiviä asenteita. Sen tarkoitus on rakentaa tasa-arvoista yhteiskuntaa, jossa kunnioitetaan ihmisten erilaisuutta ja oikeutta täysivaltaiseen toimintaan.
Pienluokkien osittainen purku ja laajasti toteutetut oppilasintegroinnit, toivat yleisopetuksen luokkiin oppilaita, joiden oppimisvaikeudet ja käyttäytymishaasteet ovat mittavat. Opettajien huolenaiheena eivät ole niinkään oppimisvaikeudet – opettajien ammatillinen identiteetti ei kipuile opetushaasteiden edessä – vaan sietämättömästi käyttäytyvien lasten ja nuorten kasvava joukko. Kouluissa pyörii oppilaita, joiden tolkuttomaan levottomuuteen käytetään valtaosa oppitunnista. Kouluissa vaeltaa lapsia, jotka terrorisoivat käytöksellään muuta luokkaa tai koko koulua. Kouluissa on nuoria, joille naisopettajan nimi on huora ja miesopettajan homo.
Siirtojen tarkoituksena oli tuoda pienluokilta vapautuneet resurssit yleisopetukseen. Vakuuteltiin, että yleisopetukseen siirtyy pienluokkien mittava henkilöstöresurssi, osaaminen ja yhteistyö. Tätä resurssisiirtoa ei koskaan tapahtunut. Opettajien syliin tuotiin oppilaita, jotka olivat aivan hukassa. Rehtoreiden tehtävänä oli toivottaa onnea.
Inkluusiossa ei toteudu keskittymishaasteiden edessä kamppailevan lapsen ja nuoren oikeus laadukkaaseen ja yksilölliseen opetukseen. Esimerkiksi aistiyliherkkä lapsi saattaa kokea lähikoulun ison ryhmän kaoottisena. Hänelle ei kyetä järjestämään – kuten inkluusion perusajatukseen kuuluu – joustavia ja ketteriä opetusjärjestelyjä. Inkluusiossa ei myöskään toteudu muiden oppilaiden oikeus yhdenvertaisuuteen tai tasa-arvoisuuteen. Opettajan painiessa yhden oppilaan kanssa, muut uhrataan.
Koulutusjärjestelmä ei kärsi auktoriteettiongelmasta, vaan todellisuudesta vieraantuneiden ihmisten unelmahötöstä.
Pasi Kivisaari
kaupunginvaltuutettu (kesk)
