Päivä oli jo pitkällä. Meitä oli enää neljä ja vilkuilin maisemaa. En nähnyt muita, kun saavuimme perille. Operaatio oli hyvin outo.

Ihmettelin edessä olevaa puuhaamme. Ymmärsin, että kyse oli perinteistä ja olimme sopineet, että hoidamme homman. Enempää ei kannattanut ajatella.

Oli lumista ja äiti kahlasi montun ympärillä. Pelkäsin, että hän liukastuu ja syöksyy kuoppaan, joka oli useita metrejä syvä. Mietin, onko jossain lähistöllä köyttä, jos joku meistä syvyyksiin horjahtaisi. 

Vieressä oli hiekkakasa, sen ympärillä lapiot, jotka olivat tarkoitettu työvälineiksi. 

Toinen pojistamme tarttui pystyssä sojottavaan Fiskarsiin ja löi sen upoksiin. Hiekka pöllähti kuivuuttaan ja varoittelin ettei pyhähousuja olisi syytä liata. Pojan hiekkalasti lensi laajassa kaaressa montun pohjalle. Katselin sitä ensilaakia ja arvelin ettei tämä ihan pieni homma ole.

Ensiheiton jälkeen oli hiljaisuus. Pojat katsoivat minua ja silmissä oli kysymys. Nyökkäsin.

Tartuimme kaikki lapioihin. Nakkelimme laajakaarisia ja toimin työnjohtajana. Pakenin tuulen toiselle puolelle, ettei pöly saavuttaisi suutani. Huomasin kuitenkin, että hampaiden välissä narskui.

Homma edistyi hitaasti. Montun ympärillä oli iltapäiväruuhka, kun parveilimme siinä nelistään. Meidän piti väistellä ja varoa heittojemme osumista toisiimme. Olimme puhumattomia ja totisia, mutta lapio kävi.

Ärsyynnyin, että olimme valinneet työnteon, ja mielessäni arvelin näiden perinteiden jo lakeuksilta väistyneen. Puuhasimme näytöstä, johon kukaan meistä ei halunnut. Mutta juuri näin piti tehdä. Juuri näin.

Kaikki oli kaunista, kaikki oli rumaa.

Uskoin antaneeni omille lapsilleni kohtuuttoman tehtävän. Näin mielessäni tulevat painajaiset ja arvelin tehneeni elinikäisen trauman. Nyt se tapahtui, tammikuisessa pakkasessa, jonne asti olin selvinnyt heitä rakastamalla.

Lopetin kuitenkin joutavanpäiväiset ajatukseni. Monttu alkoi täyttyä. Katselin pohjaa, joka oli alkanut hiekan painosta kohota. En kuitenkaan ollut tyytyväinen, vaan määräsin lapiomiehet lopettamaan nojailunsa ja suorittamaan annetun tehtävän loppuun. Vakuudeksi viisoin pohjoisen puolen nurkkaa, mihin hiekka ei ollut tarpeeksi yltänyt.

Työ jatkui vielä. Sivusilmällä näin, että äitiin koski. Hän oli aivan rikki.

Lopulta olimme valmiit. Seisoskelimme nelistään montun reunalla ja katsahdimme alas.

Isän arkku oli peittynyt.

Pasi Kivisaari
Seinäjoen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (kesk)

Julkaistu Eparissa 20.3.2024

Moderni yhteiskunta on monella tavalla hyvä asia. Voimme kännykällä etsiä tietoa, varata lääkäriaikoja tai tilata ruokaa. Vero- ja pankkiasiat hoituvat sähköisesti, makselemme ostoksia pankkikorteilla ja tekoäly vastaa kaikkiin kysymyksiimme. Monet palvelut tuotetaan tehokkaasti, välittömästi ja joustavasti. Sormen painalluksen päässä on koko maailma.

Voimme astua myös sosiaalisen median huvipuistoon, jossa riittää loputtomasti ajanvietettä.

Hyvä. Kätevää.

Kaikenlaisen teknologian parissa askartelu ei ole kuitenkaan vain hyvä asia. Monet ihmiset ovat liian syvällä kännykkämaailmassaan. Perheet nyhjöttävät sohvillaan ja keskinäinen juttelu on korvattu älylaitetta tuijottamalla. Harva enää muistaa kysyä, silmästä silmään, mitä ihmiselle kuuluu.

Olemme ruutujemme vankeja. Lapset syntyvät kapula kädessään.

Samaan aikaan on myös digisyrjäytymistä. Yhteiskunnan palvelut vaativat välineitä ja osaamista, joita kaikilla ei ole. Mökin mummon on vaikea hoitaa palveluita, joissa hänellä ei ole aavistustakaan, miten ne hoidetaan tai edes yhteyksiä, mitä ne vaativat.

Paikan päälle ei voi mennä, kun ketään ei ole vastaanottomassa. Puhelinnumeroiden päässä on odotusmusiikki. Vain lehtimyyjät soittelevat takaisin.

Konserttiin tai junamatkaan vaaditaan digilippu, eikä käteinen ole enää huudossa. Pankeissa sisään marssivaa asiakasta tuijotellaan kummastellen. Ketä nämä ihmiset ovat, jotka konttoriimme vaeltavat?

Ihmisiä hyvinvointivaltiossa.

Samaan aikaa kuumennamme aivoja jatkuvalla syötöllä. Edessämme on liikaa lasiseinän värikästä ja kiihtyvää maailmaa, jotka antavat aivoillemme jatkuvaa ärsykettä. Nuoret valvovat ja kiihdyttävät kännyköillään levollisen unen pois. Eikä meidän aikuistenkaan ole varaa kehuskella.

Elämme informaatioähkyssä, joka on aivoille rankkaa puuhaa. Tuuppaamme sinne jatkuvasti tavaraa ja liian vähän lepoa.

Ei maailma pysähtyisi, vaikka välillä vähän hengittelisimme. Kohtaisimme toisemme ja sanoisimme jotain kaunista. Koputtaisimme oveen ja menisimme ihmisen luo.

Kysyisimme, miten voit.

Antaisimme aikaa.

Pasi Kivisaari
Muistiliiton hallituksen 2. varapuheenjohtaja, rehtori
Seinäjoki

Julkaistu Muisti-lehdessä helmikuussa 2024

Ei vuodet kulu, ne kuluttaa.

Sanat ovat alavutelaislähtöisen yhtyeen Kolmannen Naisen kappaleesta Elämän tarkoitus. Niin kai se on. Vuosia piisaa loputtomasti, vain tekijät ja vuosiluvut vaihtuvat.

Vanhan vuoden väistyessä ja uuden alkaessa, jokin asia kuitenkin päättyy ja alkaa. Jollei muuta, monet lupaavat aloittaa kuntoilun tai muuten ryhdistäytyä. Uuteen vuoteen liittyy aina onnellisen elämän odotuksia.

Toisinaan ne täyttyvät ja toisinaan eivät. Sekin on elämää.

Seinäjoen kaupungin myönteinen kehitys ovat jatkunut vakaalla tiellä. Seinäjoki on yhä vahvemmin valtakunnallinen kasvukeskus, jossa kaupunki, yrittäjät ja yhteisöt rakentavat osaavaa, innostavaa ja turvallista kaupunkia.

Seinäjoki ei uudistu sillä, että haikailemme menneitten aikojen loistoa, vaan sillä, että meillä on riittävän rohkeita ja yhteistyöhön kykeneviä ihmisiä tässä päivässä ja ajassa. Heitä, jotka arvostavat historiaa, mutta kykenevät elämään nykyhetkeä ja näkemään tulevaisuuteen laaja-alaisesti ja riittävän pitkälle.

Seinäjoki tarvitsee askeleita eteenpäin. Siihen meitä velvoittaa jo pelkästään se, että kotikaupunkimme kasvaa joka vuosi, saamme uusia perheitä, kansainvälistymme, tarvitsemme työvoimaa ja uusia työpaikkoja.

Ja samalla kun luomme palveluita ja rakennamme uutta, meillä on vaade pitää kaupungin talous tasapainossa. Pelkkä hyvän lappaaminen on päättäjän osassa se helpoin homma, mutta vaikeampaa on priorisoida, tehdä asiat uudella tavalla tai kannattaa sitä, mitä naapurin isäntä vastustaa.

Päättäjän työ ei ole pelkästään olla mukava, vaan se vaatii myös kokonaisedun ymmärrystä, realiteettien tajua ja maiseman katselua muualtakin kuin oman ikkunan kautta.

Seinäjoki on Suomen pisimpään yhtämittaisesti väestöään kasvattanut maakuntakeskus. Kaupungin väkiluku on kasvanut joka vuosi 1950-luvun alusta lähtien. Meillä on tasokasta kasvatusta ja opetusta, ruokasektorin keskittymä, loistava logistinen sijainti, maan parhaat urheiluseurat, tasokasta kulttuurityötä, taidokas henkilöstö, kauniita lakeusmaisemia ja yhä uudelleen pystyyn ponnahtavia nostokurkia, jotka aikaa uhmaten jatkavat tekemistään. Ja yrittäjiä, jotka uskovat tähän kaupunkiin.

Ja tärkeimpänä; meillä on lähes 66 000 asukasta, joiden elämän keskipiste on Seinäjoella.

Seinäjoki on kokonainen, kaunis yhdistelmä niin kylänraitteja, kaupunginosakeskuksia kuin kaupunkikeskustaa.

Ylistaro on yksi Seinäjoen merkittävimmistä helmistä, jossa on paljon voimallista historiaa, upeita nähtävyyksiä, eteläpohjalaista luonnetta, jykevää yrittäjyyttä ja elintärkeää alkutuotantoa. Siis monien mahdollisuuksien ja vankan tulevaisuuden kaupunginosakeskus, jonka arvo lepää vireissä kylissä.

Olen monella tapaa ylpeä siitä, mitä Ylistaro on ja mitä arvoja se edustaa.

Toivotan teille kaikille rauhallista joulua ja kaikkea hyvää vuodelle 2024.

Pasi Kivisaari
Seinäjoen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (kesk)

Julkaistu Ylistaron joulu-lehdessä

Arvoisat itsenäisyyspäiväaaton viettäjät (kunnioitetut veteraanit ja lotat), naiset ja herrat

Minulla on kunnia osallistua yhtenä puhujana näihin seuroihin.

Erityisen tästä hetkestä tekee paitsi arvostukseni seurojen perinnettä kohtaan, mutta myös se, että saan olla Lapualla. Vaikka vietämmekin iltaa vahvassa maakunnallisessa hengessä, muutama sananen kuitenkin kaupungista, jossa olen syntynyt, varttunut, käynyt kouluni, harrastanut, kasvanut ja saanut juureni.

Täällä kaikki muistuttaa elämästäni. Kosolan risteyksen tuntumassa oleva entinen säästöpankin talo, joka oli yksi kodeistamme (siellä juoksin pankinjohtajan pojan Loukon Matin kanssa pikkupoikina taloa ympäri), keskuskoulu, Liuhtarin koulu, yläkoulu ja lukio, Lapuan keskusurheilukenttä, urheilutalo, Virkiä, tuomiokirkko, Latosaari, patruunatehdas, Alapään ja Tampparin mummolat, Ritakalliolla asuvat vanhempani, sisarukset perheineen ja mummani Hopearinteessä, ja vaikka mikä.

Olen sen näkymän edessä kovin auki ja se tuntuu suurena lämpönä sisälläni.

Olen valtavan kiitollinen Lapualle. Ja kun tiedätte, olen käynyt monia vaaleja, eikä Lapua ole minua koskaan hylännyt.

Erityisen tästä hetkestä myös tekee ajankohta.

Olemme Suomen itsenäisyyspäivän kynnyksellä.

Minun sukupolveni on saanut elää – kuten jokaisen sukupolven kuuluisi saada elää – rauhan aikaa. Valitettavasti kuitenkaan – kuten tiedämme – itsenäisen Suomen yli satavuotias historia ei ole ollut pelkästään tyynen sään aikaa. Se on sisältänyt ajanjaksoja, jolloin olemme olleet – kuten sanonta kuuluu – hätää kärsimässä.

Sitä me emme saa unohtaa.

Siksi arvostan suuresti, että nämäkin seurat toteutetaan tyylillä, jossa kaupungin, tuomiokirkkoseurakunnan, opiston ja STEP-koulutuksen lisäksi yhteistyössä ovat niin kaatuneitten omaiset, sotaveteraani- ja sotainvalidijärjestöt kuin reserviläisjärjestöt.

Ja vaikka perinnetyö ei olekaan pelkästään levottomien aikojen muistelua – se on ehdottomasti paljon muutakin – silti aika, jolloin kansakunnan olemassaolo vaarantui, kuuluu muistaa. Kiitollisuudella ja arvostuksella niitä ihmisiä kohtaan, jotka itsenäisyytemme takasivat. Se on samalla myös kertomus isänmaan rakkaudesta, urhoollisuudesta, rohkeudesta ja sitkeydestä. Se on ja kuuluu olla tärkeä osa kansakunnan muistia ja historiaa.

Hyvät kuulijat.

Olen itse luottamustöideni ohella, saanut toimia yli 20 vuoden ajan peruskoulun rehtorina. Sitä työtä teen tälläkin hetkellä. Siis maailmassa, joka kohtaa jokaisen suomalaisen ikäluokan kerrallaan. Uskon tunnistavani melko hyvin, mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja mitä perheissä tapahtuu. Väitän myös rohkeasti niin, että iso kuva on myönteinen. Suurin osa lapsista ja perheistä voi hyvin, meillä on valtava määrä lapsia ja nuoria, jotka ovat upealla kasvun tiellä ja heitä odottaa täysinäinen ja onnellinen elämä. Myös vanhemmuuden osalta on sama asia. Meillä on hienoja äitejä ja isiä, jotka tekevät päivittäin vanhemmuuden sankaritekoja.

Mutta. Koska elämä on harvoin pelkästään vaaleanpunaista tarinaa, me kaikki täällä tiedämme, että rikkinäisyys, osattomuus, syrjäytyminen, väkivalta, päihteet, juurettomuus ja rakkaudettomuus ovat valitettava osa suomalaista yhteiskuntaa. Siis elämä, jossa traagisuus on läsnä enemmän kuin toivo tai turva.

Siksi tarvitsemme välittämistä. Yhteiskuntavastuuta, jonka merkitys saattaa olla ratkaiseva. Yhdenkin ihmisen välittäminen tai rinnalla kulkeminen voivat muuttaa kaiken tai kantaa läpi elämän.

Nykypäivän koulumaailmassa on myös syytä säilyttää oleellisuus. Sen ydin on ymmärtää historiaa. Nykypolven täytyy tietää, mikä perintö on annettu, mikä aika on kestetty. Meidän kotimaamme on kaiken ylpeyden ja hyvän vaalimisen arvoinen. Ilman sukupolvelta toiselle siirtyvää esimerkkiä maamme ei olisi nykytilassa – sivistysvaltio, yhtenä parhaiten menestyvänä maana maailmassa. Siinä ketjussa myös perinnetyön arvo on mittaamaton.

Kun katsomme vähänkin maailmaa, vastakkainasettelua ja levottomuutta, historian tunteminen ja tunnistaminen, sen merkityksellisyys nykypäivään ja tulevaisuuteen auttaa meitä ymmärtämään, ketä me olemme ja mistä me tulemme. Meillä kaikilla on oma tarinamme, kaupungeilla on oma kertomus ja kaiken tämän tietoisuus lisää ymmärrystä itsestämme ja elämästämme, jota elämme.

Siksi Lapuakin on itselleni tärkeä. Haluan muistaa, kuka olen ja mistä tulen.

Hyvät kuulijat. Elämme hyvin vaarallisia aikoja. Näemme, mitä Venäjä tekee, näemme, mitä itärajalla tapahtuu ja näemme, miten Ukraina kärsii.

Maailma on vinksallaan. Olemme monella tapaa sydämenlyönnin päässä katastrofista.

Silti jaksan ajatella ja meidän kuuluu ajatella, että lopulta hyvä voittaa. Ja varmasti on myös hyvä ajatella, kuten Tuntemattoman Sotilaan saita alikersantti Mäkilä toteaa panikoituvalle kenttähevoselleen ”Älä pelkää, mennähän rauhas, Ei s’oo ihmimises, S’oon suuremmas käres.”

Siinä on paljon totuutta.

Toivon myös, että sankaruutta ei tarvitsisi enää milloinkaan osoittaa ääriolosuhteissa. Nykypäivän sankaruutta voisi olla – nyt ja aina – että ihmiset tekevät työtä, huolehtivat läheisistään ja perheistään, pitävät itsestään ja toisistaan huolta, tekevät hyviä tekoja ja elävät sovussa. Sitä voisi olla nykypäivän sankaruus. Sitä se voisi olla.

Hyvät ystävät. Lopulta on niin, että ajoista huolimatta meidän jokaisen tulee jatkaa elämää, mentävä töihin, kuskattava lapsia ja lapsenlapsia harrastuksiin, huolehdittava läheisistämme ja käytävä lenkillä. Ei ole kenellekään hyväksi kantaa sellaista taakkaa, jota ei itse pysty kantamaan. Meillä on oma tonttimme, jonka kautta voimme vaikuttaa ja auttaa.

Tämänkin ajan jälkeen tulee toinen aika. Silloinkin aurinko nousee ja taivaalla on taivaan värit. Sininen ja valkoinen.

Ja meillä yhä elämä.

Itselläni on yksi lempilause. Valitettavasti se ei ole omakeksimäni, vaan Kari Hotakaisen romaanin Luonnon Laki – ensimmäinen lause. Tässä romaanissa kauneus ja kauheus, elämä ja kuolema, nauru ja suru vaihtavat paikkaa salamannopeasti.

Romaani alkaa siitä, että maantiellä rysähtää ja maalämpöyrittäjä Rautala tempaistaan liikenneonnettomuuden myötä toiseen todellisuuteen.

Onnettomuuspaikalle saapuu ensimmäisenä ensihoitaja, joka sanoo kolaripaikalla auto-onnettomuudessa ruhjoutuneelle romaanihenkilö Rautalalle:

”Älä kato ittees, kato taivasta.”

Tässä romaanin ensilauseessa on oikeastaan koko elämä.

Älä kato ittees, kato taivasta.

Kiitos.

Hyvät lastensuojelun perhehoidon päivien viettäjät, naiset ja herrat, minulla on suuri kunnia Seinäjoen kaupungin puolesta tuoda tervehdys iltajuhlaanne. Olen siis Pasi Kivisaari, Seinäjoen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja.

Kannan iloa siitä, että näiden kymmenensien päivien tapahtumapaikaksi on valikoitunut juuri Seinäjoen kaupunki. Arvostamme sitä suuresti. Seinäjoki on tapahtumien suurkaupunki ja tänäkin kesänä saimme vastaanottaa eri yhteyksissä kymmeniä tuhansia tapahtumakävijöitä. Niin Provinssin, Tangomarkkinoiden, Vauhtiajojen, Solar Soundien kuin Herättäjuhlien myötä. Kesän jatkumolle on erinomainen asia se, ja suorastaan huipentuma, että te olette täällä. Seinäjoen kaupungin puolesta toivon, että olette viihtyneet ja tunteneet olonne tervetulleeksi. Se on meille tärkeää.

Meidän kaupungissa on melko lennokas slogan, jossa varsin vaatimattomasti kutsumme itseämme avaruuden pääkaupungiksi. Ensi kuulemalta se saattaa kuulostaa pähkähullulta ja suureelliselta, mutta sanoihin kätkeytyy paljon sitä, jota olemme ja jota tahdomme olla.

Meillä on tilaa kaikelle hyvälle. Seinäjoella on tilaa asua ja kasvaa, tilaa yrittää ja menestyä. On tilaa tehdä, ideoida, innovoida ja ajatella. Tilaa kulttuurille, liikunnalle ja harrastuksille. On tilaa toteuttaa itseään, tilaa tavoitella unelmiaan ja tilaa olla rohkea. Ennen kaikkea tilaa on onnistumiselle, onnelle ja hyvälle elämälle.

Lopulta uskon, että teille kaikille, jotka toimitte lastensuojelun perhehoidon parissa, joko suoraan tai välillisesti, tavoite on sama. Meillä kaikilla tulee olla tilaa onnistumiselle, onnelle ja hyvälle elämälle. Ajattelen, että teidän työnne vaikkapa sijais- tai perhekotien vanhempina, lastensuojelun työntekijöinä, työnohjaajina, valmentajina, kokemusasiantuntijoina – sijaishuollossa asuvina tai asuneina, sijaissisaruksina tai syntymävanhempina on sama. Elämässä kuuluu olla mahdollisuus hyvään elämään. Niin, että jokainen tuntee olevansa turvassa, osallinen, arvokas ja rakastettu.

Olen itse luottamustöideni ohella (joita on ollut valtuustopuheenjohtajuuden ohella myös kansanedustajuus), saanut toimia yli 20 vuoden ajan peruskoulun rehtorina. Sitä työtä teen tälläkin hetkellä. Siis maailmassa, joka kohtaa jokaisen suomalaisen ikäluokan kerrallaan. Uskon tunnistavani melko hyvin, mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja mitä perheissä tapahtuu. Väitän myös rohkeasti niin, että iso kuva on myönteinen. Suurin osa lapsista ja perheistä voi hyvin, meillä on valtava määrä lapsia ja nuoria, jotka ovat upealla kasvun tiellä ja heitä odottaa täysinäinen ja onnellinen elämä. Myös vanhemmuuden osalta on sama asia. Meillä on hienoja äitejä ja isiä, jotka tekevät päivittäin vanhemmuuden sankaritekoja.

Mutta. Koska elämä on harvoin pelkästään vaaleanpunaista tarinaa, me kaikki täällä tiedämme, että rikkinäisyys, osattomuus, syrjäytyminen, väkivalta, päihteet, juurettomuus ja rakkaudettomuus ovat valitettava osa suomalaista yhteiskuntaa. Siis elämä, jossa traagisuus on läsnä enemmän kuin toivo tai turva.

Siksi kiitän suuresti, että te olette olemassa. Kiitän suuresti siitä, että tähän tapahtumaan osallistuvat henkilöt tekevät merkityksellistä ja tärkeää työtä silloin, kun toivoa ja turvaa tarvitaan. Kannatte yhteiskuntavastuuta, jonka merkitys saattaa olla ratkaiseva. Yhdenkin ihmisen välittäminen tai rinnalla kulkeminen voivat muuttaa kaiken tai kantaa läpi elämän.

Kiitos siitä, että teette kaikkea tätä.

Myös Seinäjoen kaupunki pyrkii olemaan hyvän puolella. Niin, että kaikilla on tilaa onnistumiselle, onnelle ja hyvälle elämälle.

Kaupunkiamme ympäröi eteläpohjalainen avara maisema, lakeus. Se on osa mielenmaisemaamme. Se on osa juuriamme, osa identiteettiämme. Vaikka eteläpohjalaisuuteen välillä liitetään uho ja heimoylpeys, on siinä myös puolensa. Meille juuri juuret, tietoisuus siitä keitä olemme ja mistä tulemme, on tärkeää. Lopulta se myös vastaa kysymykseen, missä on kotini, ja kuka minä olen.

Hyvät ystävät. Lyhyesti tästä areenasta. Kun tarvitsemme tilat ja puitteet mini- tai megatapahtumaan, vastaus on Seinäjoki Areena. Vuosien varrella Areenassa on leivottu maahamme uusia puoluejohtajia, kruunattu loistokkaita tangokuninkaallisia ja järjestetty onnistuneita yritysjuhlia – unohtamatta tuhansia pieniä kokouksia. A- ja B- hallin tilat yhdessä tai erikseen muodostavat kokonaisuuden, missä on hyvä järjestää esimerkiksi messut, seminaarit, juhlat, liikuntaturnaukset tai konsertit. Tapahtuma-alustaa on noin 13 000 neliötä. 

Juuri nyt me olemme täällä ja se on suuri ilo. Seinäjoen kaupungin puolesta toivon teille jokaiselle, mitä parhainta iltaa. Sitä varmasti vauhdittaa Seinäjoki-Areenan juhlavat puitteet, tasokas ohjelma ja erinomainen seura.

Lämmin kiitos. Yhdessä olemme enemmän.

Minulla on ilo ja kunnia tuoda Seinäjoen kaupungin tervehdys juhlavuotta ja -hetkeä viettävälle Seinäjoen kaupunginteatterille. Olen Pasi Kivisaari, Seinäjoen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja.

Taide ja kulttuuri tuottavat elämää rikastuttavia kokemuksia. Juuri kokemuksiin kiteytyy taiteen ja kulttuurin suurin arvo. 

Teatteri on juuri siinä parhaimmillaan. Siis tilanteissa, joissa tunne, elämys, empatia ja karisma saavat meissä aikaan niin iloa, surua, hämmästystä, riemua, raivoa tai naurua. Teatteri on ihmisen puhetta ihmiselle, sellaisenaan rehellistä, joka tapahtuu tässä ja nyt.

Siksikin juuri teatterin merkityksellisyys on aivan kiistatonta.

Ja laajemmin. Myönteinen asenne kulttuurin mahdollistamiseen on tärkeä osa hyvinvoivan yhteiskunnan tulevaisuutta. Kun katsomme tätä aikaa, jossa on epävarmuutta, vastakkainasettelua, juurettomuutta ja lisääntyvää itsekkyyttä, juuri kulttuuri on se, mikä pitää meidät hengissä ja sivistyneinä.

Seinäjoen kaupunginteatterin 60-vuotuisella historialla on ollut valtava merkitys kaupungillemme. Itse asiassa Seinäjoki kaupunkioikeuksineen on vain muutamaa vuotta vanhempi ja käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että olemme kulkeneet kaupunkina yhtä ja samaa matkaa teatterimme kanssa.

Ja se on ollut tärkeä kumppanuus.

Sanon tämän seuraavan varsin ponnekkaasti. Yksi Seinäjoen keskeisimmistä menestyksen takaajista on ollut Seinäjoen kaupunginteatterin kuhunkin aikaan sopiva menestyksellinen toiminta. Tästä talosta, joka ei toki ole koko kaupunginteatterin historian ainoa paikka, on kehkeytynyt eteläpohjalaisen taiteen koti, joka on sykähdyttänyt niin kaupunkilaisia, eteläpohjalaisia kuin laajasti koko suomalaisen teatteritaiteen kenttää.

Seinäjoen kaupunki on ylpeä teatteristaan, sen tekijöistä ja toteuttajista.

Ilman teatteriamme, meillä olisi vähemmän elinvoimaa, vähemmän iloa ja vähemmän kokemuksia.

Haluan osoittaa siis parhaimmat kiitokseni kaikille teille, jotka teette tämän kaiken mahdolliseksi. Niin teatterin ammattilaisia, johtoa, hallintoa kuin luottamushenkilöitä. Tahdon myös osoittaa kiitokseni teatterin pitkän historian tekijöille. Myös te olette äärimmäisen tärkeä osa Seinäjoen kaupunginteatterin menestystä. Täällä on ollut hyviä ihmisiä johtamassa tai tekemässä taidetta, olkoon se tehtävä ollut, mikä tahansa.

Juhlapuhe 30.9.2023

Kävelin koulun pihamaalla ja puheilleni tuli reilun metrin mittainen pieni tyttö. Hän oli kiinnostunut puolta pidemmästä miehestä, joka ei näyttänyt tutulta, vaan oli hänelle ventovieras.

Kukas sinä olet?

Esittelin itseni, sanoin olevani koulun rehtori, joka oli palannut neljän vuoden reissultaan. Tyttö arveli minun käyneen tosi kaukana, kun olin niin kauan ollut pois. Sanoin olleeni Helsingissä, en oikeastaan sen kauempana. Tyttö jäi sitä ihmettelemään, mutta kysyi kuitenkin, olinko käynyt Linnanmäellä. Tavallaan, sanoin, olin tehnyt eduskuntatöitä, joka välillä muistutti huvipuistoa.

Pieni tyttö ei kauaa jaksanut vieraasta miehestä innostua, vaan meni menojaan. Hän juoksi keinuille ja jäin sitä näkymään katselemaan. Pihassa oli 350 lasta ja neljä vuotta reissuillaan vaellellut mies.

Huokaisin.

Koulun sali pullisteli, kun pidimme vanhempainiltaa. Välttelin heitä neuvomasta, mutta sanoin, että vanhemmuus ei ole suoritus, jossa pisteitä jaellaan tekemisen tason mukaan, vaan jokainen vanhempi tai huoltaja on lapsen elämässä paras ja ainoa. Vanhemmuuteen kuuluu myös se, että me äidit ja isät teemme virheitä. Välillä olemme perkelettä huutavia pikkulapsia tai muuten vaan emme tajua mistään mitään. Katselin heitä ja näin, että he rakastivat lapsiaan.

Monet asiat olivat kuin ennenkin. Työkavereinani oli opetusalan ammattilaisia, jotka eivät olleet töistään livistäneet, vaan pitäneet eturintamaa pystyssä koronasodankin aikana. He olivat suurenmoisia ihmisiä, taitavia moniosaajia, joiden työ oli samaan aikaan palkitsevaa ja suunnattoman kuluttavaa.

Aloin sitä maailmaa taas elämään. Muuttumatonta oli, että käytin rehtorin töistäni leijonan osan byrokratian palvelemiseen. Se oli kaukana pihamaallani tapaamani pienen tytön elämästä. Se, että nysväsin olemattomia, ei ollut hallinnon syy. Hallinto tekee, mitä hallinnon on käsketty tehdä.

Suurin osa liittyy vastuuseen. Täytämme henkemme edestä lomakkeita, jos joku keksisi vaatia päitä vadille. Kun jokin tukitoimi tai suunnitelma on kirjoitettu lapulle, olemme kuivilla. Tosielämässä opettajat kuitenkin auttavat enemmän, mitä mikään paperinpala riittää kertomaan.

Koitin pitää puuhasteluni sellaisena, että opettajilla olisi mahdollisimman paljon aikaa oleelliseen. Ei lapsi kysy, onko hänen elämänsä kirjoitettu paperille, vaan hän kysyy, välitätkö sinä minusta. Ei lasta kiinnosta, onko hänelle tehty tehostetun tuen päätös tai oppimissuunnitelma, vaan hän kysyy, autatko minua lukemaan. Ei lasta kiinnosta, onko rehtorin huoneessa seinätauluna kiusaamisen vastaiset toimenpiteet, vaan hän kysyy, olenko turvassa.

Hän kysyy, pidätkö minusta huolta.

Pasi Kivisaari
Seinäjoen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (kesk)

Julkaistu Eparissa 25.10.2023

Hyvät juhlavieraat

Minulla on ilo ja kunnia tuoda Seinäjoen kaupungin tervehdys. Olen Pasi Kivisaari Seinäjoen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja.

Tässä hetkessä on paljon aihetta iloon ja juhlalliseen tunnelmaan. Tätä kaikkea vauhdittaa jo pelkästään tämä paikka, historiallinen hotelli Alman juhlatila, koko tämä upea kokonaisuus. On hienoa, että saamme kuulla Petri Pihlajaniemen puheenvuoron, jossa hän varmasti valottaa tämän paikan niin historiaa, nykyhetkeä kuin mahdollisesti tulevaisuuttakin. Yhtä kaikki, olemme Seinäjoella kovin ylpeitä siitä, mitä tässä paikassa on tapahtunut ja mitä tällä alueella tulee tapahtumaan. Isossa kontekstissa koko tämä asema-alueen kehittäminen on yksi Seinäjoen kaupungin keskeisistä strategiakohteista. Valtava mahdollisuuksien maa.

Kohteen ohella toinen ilonaihe on se, että valtakunnallisten opaskoulutuspäivien ja liittokokouksen tapahtumapaikaksi on valikoitunut juuri Seinäjoen kaupunki. Arvostamme sitä suuresti. Seinäjoki on tapahtumien suurkaupunki ja tänäkin kesänä saimme vastaanottaa eri yhteyksissä kymmeniä tuhansia tapahtumakävijöitä. Kesän jatkumolle on erinomainen asia se, että te olette täällä. Seinäjoen kaupungin puolesta toivon, että olette viihtyneet ja tunteneet olonne tervetulleeksi. Se on meille tärkeää.

Ja tottakai meillä on kovin paikallinenkin syy juhlaan. Seinäjoen Oppaat ry viettää 50-vuotisjuhlavuotta ja sen merkeissä juhlaillallinen ohjelmineen on tyylikkäällä tavalla katettu. Seinäjoen kaupunki on kiitollinen ja ylpeä yhdistyksen toiminnasta, siis toiminnasta, joka on paitsi kotiseututyötä parhaimmillaan, niin myös äärimmäisen arvokasta sivistystyötä, jota tässä ajassa erityisesti tarvitsemme. Kun katsomme vähänkin maailmaa, jossa esiintyy lisääntyvää juurettomuutta, vastakkainasettelua ja levottomuutta, historian tunteminen ja tunnistaminen, sen merkityksellisyys nykypäivään ja tulevaisuuteen auttaa meitä ymmärtämään, ketä me olemme ja mistä me tulemme. Meillä kaikilla on oma tarinamme, kaupungeilla on oma kertomus ja kaiken tämän tietoisuus lisää ymmärrystä itsestämme ja elämästämme, jota elämme.

Seinäjoen oppaiden toiminta on ollut kautta vuosien tärkeää niin kansainvälisille kuin valtakunnallisille vieraillemme, mutta myös paikallisille, Seinäjoen kaupungin asukkaille. Valitettavan usein tahtoo olla niin, että kun riittävän lähellä asuu, ympäröivä maailma muuttuu itsestäänselvyydeksi ja sen merkityksellisyys katoaa. Siksi tarvitsemme oppaita, opastoimintaa, tai vaikkapa Petri Pihlajaniemen kaltaisia visionäärejä, jotka osoittavat sen, mitä kaupungin toimijat eivät näe.

Lämmin kiitos siis, että teette tätä työtä. Niin Seinäjoen Oppaat kuin koko tämä juhlaväki. Kiitos, että autatte löytämään vahvuutemme, Kiitos, että majakan lailla opastatte meitä.

Ja samalla toimitte matkaoppaina eri vierailijaryhmille, teette paikkakuntaa tunnetuksi ja palvelette viihtyisyyttä ja hyvinvointia.

Meidän kaupungissa on melko lennokas slogan, jossa varsin vaatimattomasti kutsumme itseämme avaruuden pääkaupungiksi. Ensi kuulemalta se saattaa kuulostaa pähkähullulta ja suureelliselta, mutta sanoihin kätkeytyy paljon sitä, jota olemme ja jota tahdomme olla.

Meillä on tilaa kaikelle hyvälle. Seinäjoella on tilaa asua ja kasvaa, tilaa yrittää ja menestyä. On tilaa tehdä, ideoida, innovoida ja ajatella. Tilaa kulttuurille, liikunnalle ja harrastuksille. On tilaa toteuttaa itseään, tilaa tavoitella unelmiaan ja tilaa olla rohkea. Ennen kaikkea tilaa on onnistumiselle, onnelle ja hyvälle elämälle.

Mutta erityisesti tilaa historialle, nykyhetkelle ja tulevaisuudelle.

Hyvät ystävät, naiset ja herrat. Näillä sanoilla tahdon Seinäjoen kaupungin puolesta paitsi toivottaa teidät kaikki tervetulleiksi Seinäjoelle, mutta myös onnitella Seinäjoen oppaita 50-vuotisjuhlavuonna ja juhlahetkenä.

Olen yhdistystä muutaman vuoden vanhempi ja voin kokemuksellani sanoa, että viiskymppisenä se elämä vasta alkaa, siihen saakka on lähinnä verrytelty.

Kiitos ja valoisaa tulevaisuutta.

Juhlapuhe 13.10.2023

Huone oli täynnä väkeä. Alkuillan odotus, ensitulosten optimismi ja toiveikkaat tunnelmat olivat vaihtuneet hiljaisuudeksi. Oli outoa, että sellainen väkimäärä oli niin vaitonainen. Vain seinällä pauhaava eduskuntavaalien 2023 tulospalvelu mölisi taustalla.

Kävelin isän luo. Hän tuijotti IPadia. Hän oli zoomannut näytön suureksi nähdäkseen luvut oikein.

Kyllä tämä peli on nyt pelattu, sanoin hänelle. Niin on, isä sanoi. Siinä oli suuri keskustelumme ja molemmille riittänyt analyysi.

Sinä iltana putosin eduskunnasta. Äänimääräni oli 5720. Olin valtakunnallisesti putoajien kunkku ja ensimmäinen varaedustaja. Kuitenkin laulukuoron jäsen ja entinen kansanedustaja.

Seuranneet päivät kuljin siipi maassa. Lähdin eduskuntaan tyhjentämään työhuonettani. Ilta-Sanomat halusi sitä hetkeä tulla ikuistamaan. Siinä minä kantelin papereitani ovesta ulos ja mietin toimittajalle, miltä nyt tuntuu.

Tuntui karmealta. Tunsin häpeää, syyllisyyttä, alakuloa ja pettymystä. Olin luuseri, joka kanteli tavaroitaan ulos huoneesta. Mies, joka ei onnistunut uudistamaan paikkaansa, vaikka ympärillä oli jalkapallostadionillinen äänestäjiä ja bussilastillinen tukinaisia ja -miehiä.

En tietenkään sanonut niin toimittajalle. Hymyilin kameralle ja rupattelin joutavanpäiväisiä.

Samalla kun surin, tajusin tietenkin, että tämä on henkilökohtaista kieriskelyä, eikä siihen oikein ollut edes oikeutusta. En pudonnut lopulta oikein mistään, paitsi eduskunnasta, eivätkä omat päänsisäiset murheeni olleet oikeita ongelmia. Ei minulla ollut oikeaa hätää. Vain työhönsä tykästynyt mies, jota sapetti, kun sellainen pois alta vietiin.

Tietenkin minulla olisi paljon sanottavaa, miksi näin kävi. Samalla tiedän, että en voi kaikkea sanoa, mitä ajattelen. Ne tunteet liittyvät ihmisiin, joille kuitenkin toivon hyvää.

Eduskuntakauttani muistelen lämmöllä, vaikka se oli myös monella tapaa kauheaa aikaa. Sinä aikana tapahtui monia kummallisuuksia.

Olen myös oppinut, että kansanedustajan työssä on kaksi keskeistä ominaisuutta, jotka ovat ratkaisevia. Ensimmäinen on, että kykenet yhteistyöhön. Kukaan ei ole niin suuri, että pystyisi yksinään palettia pyörittämään. Toinen ominaisuus on oleellisuudentaju. Siis kaiken huudon keskeltä löytää se, mistä on kysymys.

Tahdon myös sanoa, että monissa puolueissa ja kansanedustajissa on paljon hyvää. Pääsääntöisesti 200 kansanedustajassa on valtavan ahkeria ja vastuullisia ihmisiä. Töitä on loputtomasti, eikä se aina oikein missään näy. Ei toki tarvitsekaan, monet ammatit ovat sellaisia.

Kiitos, että niin moni teistäkin luotti.

En tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta olettakaamme, että hyvin tässä käy.

Pasi Kivisaari
kaupunginvaltuuston
puheenjohtaja (kesk.)
Seinäjoki

Julkaistu Eparissa 19.4.2023