Isän nimeen

Isänpäivää vietetään 12. marraskuuta. Isänpäivä merkittiin almanakkoihin vuonna 1970. Virallinen liputuspäivä siitä tuli vuonna 1987. Helsingissä osassa päiväkodeista kokeillaan tänä syksynä isänpäivän sijasta neutraalimpaa läheisenpäivää.Päätöstä perustellaan lapsen edulla. Puhutaan, että isänpäiväkorttien askartelu saattaa olla traumaattista lapselle, jolla ei ole isää. Isättömyys voi liittyä esimerkiksi kuolemaan, välinpitämättömyyteen, vanhempien tulehtuneisiin suhteisiin tai rapajuoppouteen.

Jokaisen ihmisen on helppo myötäelää isättömän lapsen kipua. Ei kahta sanaa.

Isänpäivän muuttaminen läheisenpäiväksi on kuitenkin osoitus aikuisten ongelmasta. Se on osoitus valheellisesta todellisuudesta ja isättömän lapsen hylkäämisestä. Se on osoitus kyvyttömyydestä käsitellä lapsen surua. Se on osoitus pakkoneutralisoinnista, aikuisten ihmisten käsien pesusta. Todellisuuden desinfioinnista.

Isänpäivässä ei ole kyse lasten tekemistä korteista, ei aamuisesta onnittelulaulusta, ei katetusta aamupalasta. Siinä ei ole kyse viisikymppisen miehen puhelinsoitosta palvelutalossa makaavalle isälleen. Isänpäivässä ei ole kyse siitä, murjaisevatko puolille päiville nukkuvat teinit puoliväkinäisen onnea-sanan vai eivät. Isänpäivä ei kysy, miten hyvä isä on. Se ei kysy, kenellä on isä ja kenellä ei. Kaikilla on. Jokaisella on isä.

Isänpäivä on huuto isyydelle. Isänpäivä on isyyden arvostamista, isyyden suojelua. Se on viesti jakamattomasta kasvatusvastuusta, vaatimuksesta rakastaa ja seistä vierellä. Isänpäivä on lapsen oikeutta isään, lapsen oikeutta kaivata isää, lapsen oikeutta surra isää. Isänpäivä on isyyden armoa, syyllisyyden sietämistä ja pohjatonta keskeneräisyyttä. Isänpäivä on ajassa kulkemista, lapsesta luopumista ja loputonta anteeksiantoa.

Isänpäivä ei kysy sukupuolineutraalia maailmaa, eikä uusia perhemalleja. Se kysyy isyyttä.

Suomalaisissa päiväkodeissa ja kouluissa on kautta vuosien käsitelty isyyteen liittyvää problematiikkaa. Isättömyyttä ei ole väistelty, eikä sitä ole piilotettu läheisyyshömppään. Pienet ihmiset ovat olleet mukana askartelemassa korttia, joku paapalleen joku isäpuolelleen. Kasvattajat ovat olleet vierellä, mutta ilman meteliä.

Helsingin kaupunki alkoi perääntyä kohun ilmetessä. Ilmoitettiin, että kyseessä on kokeilu, jossa sallitaan harkinta. Ensin tuli puheet, sitten ajattelu. Läheisenpäivä on kaunis ajatus – varmasti vilpitön – mutta isänpäivää sillä ei voi korvata.

Elämään kuuluu, valitettavasti, pelikorttien epäreilu jako. Isossa kuvassa isät tekevät parhaansa, rakastavat lapsiaan, koettavat pysyä hengissä ja olla läsnä. Pienempi kuva on synkempi. Me kuolemme, haavoitumme ja mokaamme.

Silti meillä jokaisella on isä.

Pasi Kivisaari

kaupunginhallituksen puheenjohtaja (kesk)

Julkaistu alunperin Eparissa 8.11.2017

Kouluväkivalta

2 marraskuun, 2020

Kun lapsi vetää koulukaveriaan tukasta tai yläkoululainen mojauttaa välitunnilla turpaan,

Henkilötunnusuudistus lähti laukalle

23 lokakuun, 2020

Suunniteltu henkilötunnusuudistus ei ole toteutumassa tällä hallituskaudella. Tunnusten riittävyys varmistetaan

Koulujen oppilashuolto käy vajaaliekillä

22 lokakuun, 2020

Medialle to 22.10.2020, julkaistavissa heti   Keskustan eteläpohjalainen kansanedustaja Pasi

Atrian jätti-investointi on yhteiskuntavastuuta parhaimmillaan

22 lokakuun, 2020

Medialle to 22.10.2020, julkaistavissa heti Keskustan eteläpohjalainen kansanedustaja Pasi Kivisaari

Järjestöt saivat työrauhan vuodelle 2021

16 syyskuun, 2020

Medialle ke 16.9.2020, julkaistavissa heti Keskustan eteläpohjalainen kansanedustaja Pasi Kivisaari

Puhe puoluekokouksessa

5 syyskuun, 2020

Hyvät keskustalaiset, vastuunkantajat, ystävät! Minun Suomeni on tähtitaivaan alla. Se

Sivistykseni rajat ovat maailmani rajat

1 syyskuun, 2020

Olen keskustalainen, koska puolue on arvoiltaan vakaa ja viisas. Keskustalaisuus

eduskustavaalit-teemat-pasi-kivisaari

Sitä kohti, mitä pelkää

12 elokuun, 2020

Suomen Keskustan puoluekokous järjestetään syyskuun alussa Oulussa. Olen asettunut Etelä-Pohjanmaan

Kun muut ovat ympäriltä häipyneet

1 elokuun, 2020

Oli heinäkuun 6. päivä. Ajelin kohti Niinisalon varuskuntaa. Takapenkillä oli

joukko-teloitus

Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi

20 heinäkuun, 2020

Monilla vanhemmilla – minullakin – on ajatus siitä, että lapseni