Niitä askelmia oli 135

Oli sunnuntain ja maanantain välinen yö yli kuukausi sitten. Istuin kotonani tyhjin silmin, luin puhelimeeni tulleita viestejä ja olin väsynyt. En osannut ajatella mitään, olin totaalisen tyhjä. Mennyt ilta oli muuttanut elämäni. Minusta oli tullut kansanedustaja.

Aamulla soi puhelin. Maakuntalehti halusi haastattelun, ilmoitin tulevani paikalle. Lähdin kävelemään ja huomasin miettiväni, mitä kuuluisi sanoa. Varmaan viisaita, mutta en keksinyt siihen suuntaan mitään. Pyörittelin haastattelussa joutavia ja olin varma, että toimittaja ei ollut äänestänyt minua.

Ajauduin Keskustorille. Minua onniteltiin ja äänimäärääni siunailtiin. Olin oman viiteryhmäni ääniharava, yli stadionkokoisen ihmisjoukon valinta. En jäänyt sitä tietoa ihmettelemään, halusin kotiin. Aamupala oli vielä pöydällä.

Kiipesin espanjalaisia portaita. Laskin, että niitä askelmia oli 135. Olin Roomassa, jossa olin käynyt 30 vuotta sitten. Ympärillä oli perheeni ja läheinen ystäväpiiri. Hortoilin siinä kaupungissa, olin edelleen ylikierroksilla, mutta sain lepoa. Lähdin kaupungista, kun muut vielä jäivät. Minun oli aloitettava eduskuntatyö.

Meidät oli komennettu jonoon. Ympärilläni oli Vaasan vaalipiirin kansanedustajat ja käsissämme oli valtakirja. Astelimme sitä kukin vuorollaan näyttämään. Olo oli kuin lentokenttien passintarkastuksissa, vähän syyllinen, mutta juhlava. Emme vaihtaneet sanoja, nyökyteltiin toisillemme.

Käynnistyi eduskuntatyö. Kuljin puvussa ja koitin olla eksymättä. Minua opasteltiin, kättelin ihmisiä ja sanoin olevani Etelä-Pohjanmaalta. Pidin sitä meriittinä ja huomasin ettei se tappiokseni koidu. Harpoin rehvakkaasti ja koitin näyttää siltä, että olen tekijämies.

Edustamani kansanliike oli kutistunut, olimme kärsineet vaaleissa selvän tappion. Ryhmä oli asennossa, että oppositioon mennään. Pidin ajatuksesta, voisin ehkä hengähtää, haukkua kaikkea liikkuvaa neljä vuotta ja sanoa vaalikentillä, että hallitus ei ymmärrä mistään mitään. Kävi toisin.

Olen aamusta iltaan ollut mukana hallitusneuvotteluissa. Harteillani on ollut kulttuuri, liikunta ja nuoriso. En ole sitä tehtävää katunut, mutta joka ainoa päivä tunnen vastuun paineen. Olen ratkaisemassa ihmisten asioita, eikä siinä voi epäonnistua.

En saanut siis pehmeää laskua, en ole päässyt saunaan, enkä juoksemaan Töölönlahtea. Olen töissä. Suomella töissä. Koitan siitä tehtävästäni munaamatta selvitä.

Pasi Kivisaari

kansanedustaja (kesk.), Seinäjoki

Julkaistu Eparissa 22.5.2019

Neljä vuotta

22 maaliskuun, 2023

Radiomainosta tekemässä

21 maaliskuun, 2023

TV-mainos

21 maaliskuun, 2023

Video puheestani kyselytunnilla 16.2.2023

22 helmikuun, 2023

Omat jalat

9 tammikuun, 2023

Älä kato ittees, kato taivasta. Kari Hotakaisen Luonnon laki -romaani

Kuka puhuisi opettajista?

30 joulukuun, 2022

Yhteiskunnassa on muutamia julkisen alan kivijalka-ammatteja, joiden tehtävänä on rakentaa

Pasin kuukausikirje, joulukuu 2022

21 joulukuun, 2022

Pasi kirjoittaa tärkeimmistä kuulumisista kuukausittain. Julkaisemme joulukuun 2022 kuukausikirjeen poikkeuksellisesti

Valtioneuvoston selonteko – Suomen digitaalinen kompassi

16 marraskuun, 2022

Keskustan ryhmäpuheenvuoro 16.11.2022, Pasi Kivisaari Arvoisa puhemies, “Digikompassi” on kapulakieltä,

Leipä ja lämpö eivät tule itsestään

16 marraskuun, 2022

Olen EU-myönteinen. Suomen kuuluminen Euroopan Unioniin tuo ja on tuonut

pasi-kivisaari

Sillä hetkellä maailma on kaunis

9 marraskuun, 2022

Isänpäivää vietetään isien kunniaksi ja muistoksi ensi sunnuntaina. Juhlapäivä on yksi