Niitä askelmia oli 135

Oli sunnuntain ja maanantain välinen yö yli kuukausi sitten. Istuin kotonani tyhjin silmin, luin puhelimeeni tulleita viestejä ja olin väsynyt. En osannut ajatella mitään, olin totaalisen tyhjä. Mennyt ilta oli muuttanut elämäni. Minusta oli tullut kansanedustaja.

Aamulla soi puhelin. Maakuntalehti halusi haastattelun, ilmoitin tulevani paikalle. Lähdin kävelemään ja huomasin miettiväni, mitä kuuluisi sanoa. Varmaan viisaita, mutta en keksinyt siihen suuntaan mitään. Pyörittelin haastattelussa joutavia ja olin varma, että toimittaja ei ollut äänestänyt minua.

Ajauduin Keskustorille. Minua onniteltiin ja äänimäärääni siunailtiin. Olin oman viiteryhmäni ääniharava, yli stadionkokoisen ihmisjoukon valinta. En jäänyt sitä tietoa ihmettelemään, halusin kotiin. Aamupala oli vielä pöydällä.

Kiipesin espanjalaisia portaita. Laskin, että niitä askelmia oli 135. Olin Roomassa, jossa olin käynyt 30 vuotta sitten. Ympärillä oli perheeni ja läheinen ystäväpiiri. Hortoilin siinä kaupungissa, olin edelleen ylikierroksilla, mutta sain lepoa. Lähdin kaupungista, kun muut vielä jäivät. Minun oli aloitettava eduskuntatyö.

Meidät oli komennettu jonoon. Ympärilläni oli Vaasan vaalipiirin kansanedustajat ja käsissämme oli valtakirja. Astelimme sitä kukin vuorollaan näyttämään. Olo oli kuin lentokenttien passintarkastuksissa, vähän syyllinen, mutta juhlava. Emme vaihtaneet sanoja, nyökyteltiin toisillemme.

Käynnistyi eduskuntatyö. Kuljin puvussa ja koitin olla eksymättä. Minua opasteltiin, kättelin ihmisiä ja sanoin olevani Etelä-Pohjanmaalta. Pidin sitä meriittinä ja huomasin ettei se tappiokseni koidu. Harpoin rehvakkaasti ja koitin näyttää siltä, että olen tekijämies.

Edustamani kansanliike oli kutistunut, olimme kärsineet vaaleissa selvän tappion. Ryhmä oli asennossa, että oppositioon mennään. Pidin ajatuksesta, voisin ehkä hengähtää, haukkua kaikkea liikkuvaa neljä vuotta ja sanoa vaalikentillä, että hallitus ei ymmärrä mistään mitään. Kävi toisin.

Olen aamusta iltaan ollut mukana hallitusneuvotteluissa. Harteillani on ollut kulttuuri, liikunta ja nuoriso. En ole sitä tehtävää katunut, mutta joka ainoa päivä tunnen vastuun paineen. Olen ratkaisemassa ihmisten asioita, eikä siinä voi epäonnistua.

En saanut siis pehmeää laskua, en ole päässyt saunaan, enkä juoksemaan Töölönlahtea. Olen töissä. Suomella töissä. Koitan siitä tehtävästäni munaamatta selvitä.

Pasi Kivisaari

kansanedustaja (kesk.), Seinäjoki

Julkaistu Eparissa 22.5.2019

Montun reunalla

4 huhtikuun, 2024

Päivä oli jo pitkällä. Meitä oli enää neljä ja vilkuilin

Ottaa aivoon

4 huhtikuun, 2024

Moderni yhteiskunta on monella tavalla hyvä asia. Voimme kännykällä etsiä

Ylistaron joulu -lehti

4 huhtikuun, 2024

Ei vuodet kulu, ne kuluttaa. Sanat ovat alavutelaislähtöisen yhtyeen Kolmannen

uhrauksia

Itsenäisyysaaton seurat Lapualla 5.12.

4 huhtikuun, 2024

Arvoisat itsenäisyyspäiväaaton viettäjät (kunnioitetut veteraanit ja lotat), naiset ja herrat

X lastensuojelun perhehoidon päivät 8.–9.11.2023

4 huhtikuun, 2024

Hyvät lastensuojelun perhehoidon päivien viettäjät, naiset ja herrat, minulla on

Seinäjoen kaupunginteatteri 60 vuotta.

4 huhtikuun, 2024

Minulla on ilo ja kunnia tuoda Seinäjoen kaupungin tervehdys juhlavuotta

akateemiset-aidit

Pieni tyttö

4 huhtikuun, 2024

Kävelin koulun pihamaalla ja puheilleni tuli reilun metrin mittainen pieni

Valtakunnalliset opaskoulutuspäivät ja Seinäjoen oppaat ry 50 vuotta

4 huhtikuun, 2024

Hyvät juhlavieraat Minulla on ilo ja kunnia tuoda Seinäjoen kaupungin

Yhtenä iltana

4 huhtikuun, 2024

Huone oli täynnä väkeä. Alkuillan odotus, ensitulosten optimismi ja toiveikkaat

Neljä vuotta

22 maaliskuun, 2023