Niitä askelmia oli 135

Oli sunnuntain ja maanantain välinen yö yli kuukausi sitten. Istuin kotonani tyhjin silmin, luin puhelimeeni tulleita viestejä ja olin väsynyt. En osannut ajatella mitään, olin totaalisen tyhjä. Mennyt ilta oli muuttanut elämäni. Minusta oli tullut kansanedustaja.

Aamulla soi puhelin. Maakuntalehti halusi haastattelun, ilmoitin tulevani paikalle. Lähdin kävelemään ja huomasin miettiväni, mitä kuuluisi sanoa. Varmaan viisaita, mutta en keksinyt siihen suuntaan mitään. Pyörittelin haastattelussa joutavia ja olin varma, että toimittaja ei ollut äänestänyt minua.

Ajauduin Keskustorille. Minua onniteltiin ja äänimäärääni siunailtiin. Olin oman viiteryhmäni ääniharava, yli stadionkokoisen ihmisjoukon valinta. En jäänyt sitä tietoa ihmettelemään, halusin kotiin. Aamupala oli vielä pöydällä.

Kiipesin espanjalaisia portaita. Laskin, että niitä askelmia oli 135. Olin Roomassa, jossa olin käynyt 30 vuotta sitten. Ympärillä oli perheeni ja läheinen ystäväpiiri. Hortoilin siinä kaupungissa, olin edelleen ylikierroksilla, mutta sain lepoa. Lähdin kaupungista, kun muut vielä jäivät. Minun oli aloitettava eduskuntatyö.

Meidät oli komennettu jonoon. Ympärilläni oli Vaasan vaalipiirin kansanedustajat ja käsissämme oli valtakirja. Astelimme sitä kukin vuorollaan näyttämään. Olo oli kuin lentokenttien passintarkastuksissa, vähän syyllinen, mutta juhlava. Emme vaihtaneet sanoja, nyökyteltiin toisillemme.

Käynnistyi eduskuntatyö. Kuljin puvussa ja koitin olla eksymättä. Minua opasteltiin, kättelin ihmisiä ja sanoin olevani Etelä-Pohjanmaalta. Pidin sitä meriittinä ja huomasin ettei se tappiokseni koidu. Harpoin rehvakkaasti ja koitin näyttää siltä, että olen tekijämies.

Edustamani kansanliike oli kutistunut, olimme kärsineet vaaleissa selvän tappion. Ryhmä oli asennossa, että oppositioon mennään. Pidin ajatuksesta, voisin ehkä hengähtää, haukkua kaikkea liikkuvaa neljä vuotta ja sanoa vaalikentillä, että hallitus ei ymmärrä mistään mitään. Kävi toisin.

Olen aamusta iltaan ollut mukana hallitusneuvotteluissa. Harteillani on ollut kulttuuri, liikunta ja nuoriso. En ole sitä tehtävää katunut, mutta joka ainoa päivä tunnen vastuun paineen. Olen ratkaisemassa ihmisten asioita, eikä siinä voi epäonnistua.

En saanut siis pehmeää laskua, en ole päässyt saunaan, enkä juoksemaan Töölönlahtea. Olen töissä. Suomella töissä. Koitan siitä tehtävästäni munaamatta selvitä.

Pasi Kivisaari

kansanedustaja (kesk.), Seinäjoki

Julkaistu Eparissa 22.5.2019

Kauan eläköön koulutus

marraskuu 23, 2020

Etelä-Pohjanmaalla on mainiot koulutusmahdollisuudet. Olemme nousseet uskottavien koulutustoimijoiden sarjaan. Sen

Kuka puhuisi miesten ja poikien oikeuksista?

marraskuu 19, 2020

Tiedote 19.11.2020 / Julkaistavissa heti Keskustan kansanedustaja Pasi Kivisaari: Kuka

Hyviä uutisia kaikille kirjojen ja lukemisen ystäville

marraskuu 3, 2020

Medialle ti 3.11.2020, julkaistavissa heti Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi tänään

Kouluväkivalta

marraskuu 2, 2020

Kun lapsi vetää koulukaveriaan tukasta tai yläkoululainen mojauttaa välitunnilla turpaan,

Henkilötunnusuudistus lähti laukalle

lokakuu 23, 2020

Suunniteltu henkilötunnusuudistus ei ole toteutumassa tällä hallituskaudella. Tunnusten riittävyys varmistetaan

Koulujen oppilashuolto käy vajaaliekillä

lokakuu 22, 2020

Medialle to 22.10.2020, julkaistavissa heti   Keskustan eteläpohjalainen kansanedustaja Pasi

Atrian jätti-investointi on yhteiskuntavastuuta parhaimmillaan

lokakuu 22, 2020

Medialle to 22.10.2020, julkaistavissa heti Keskustan eteläpohjalainen kansanedustaja Pasi Kivisaari

Järjestöt saivat työrauhan vuodelle 2021

syyskuu 16, 2020

Medialle ke 16.9.2020, julkaistavissa heti Keskustan eteläpohjalainen kansanedustaja Pasi Kivisaari

Puhe puoluekokouksessa

syyskuu 5, 2020

Hyvät keskustalaiset, vastuunkantajat, ystävät! Minun Suomeni on tähtitaivaan alla. Se

Sivistykseni rajat ovat maailmani rajat

syyskuu 1, 2020

Olen keskustalainen, koska puolue on arvoiltaan vakaa ja viisas. Keskustalaisuus