Tiedämme, että liikunta lisää hyvinvointia ja urheilusuorituksen jälkeen on mukava olo. Ihminen tarvitsee sekä liikettä että lepoa. Sopivasti molempia.
Moni lapsi urheilee innokkaasti, hyvä niin. Mutta aivan liian paljon on heitä, jotka joko lopettavat tai löytävät turhan passiivisen elämäntavan. Suositusten mukaiseen liikunnan määrään yltäätällä hetkellä vain noin puolet lapsista, joka kymmenes aikuisväestöön kuuluva ja muutama prosentti ikäihmisistä. Liikunnan kanssa motivaatiosta kilpailee moni asia.
Mistä löytyisi se ensimmäinen kipinä ja ponnistus, joka saisi meidät liikkumaan?
Ensimmäinen sykäys on voinut saada alkunsa paikkakunnalle nousseesta hienosta uudesta liikuntatilasta. Liikuntapaikkojen laadulla ja saavutettavuudella on valtava merkitys.
On selvää, että kaiken liikkumisen taustalla ei tarvitse olla hulppeat olosuhteet ja kiiltävät seinät, vaan metsäpolku tai kunnon kyykkyhyppely takapihalla ovat myös sydämelle kunniaksi.
Mutta olosuhteilla on väliä.
Valtion talousarvioon otetaan vuosittain määräraha avustusten myöntämiseksi liikuntapaikkojen ja niihin liittyvien vapaa-aikatilojen perustamishankkeisiin. Valtioapuviranomaisena toimii opetus- ja kulttuuriministeriö, mikäli hankkeen rakentamiskustannukset ovat yli 700.000 euroa. Pienempiä hankkeita tukevat aluehallintovirastot. Lisäksi työ- ja elinkeinoministeriö on tukenut liikuntapaikkoja, joihin on liittynyt työllisyyteen, yrittäjyyteen tai matkailun edistämiseen liittyviä ulottuvuuksia.
Olen saanut Liikuntaneuvoston varapuheenjohtajana olla mukana avustusprosesseissa. Monet hankkeet ovat saaneet tuulta kauttamme, mutta erinomaisia hankkeita jää myös valtionavustusten ulkopuolelle. Rahat ovat rajalliset.
Liikuntapaikkarahoituksen valtionavustuksiin liittyy myös uhkakuvia. Tiedämme, että Veikkaus-tuloutus alenee, eivätkä valtion kompensaatiot näyttäydy tulevaisuudessa täysimääräisinä. Tämä asettaa ikävän tulevaisuusnäyn siitä, että valtionavustusten kohdentuminen kapenee ja juustohöylä iskee. Myös liikuntapaikkarakentamiseen.
Läpi historian kunnat ovat pääosin vastanneet liikuntapaikkojen rakentamisesta ja ylläpidosta. Niin jatkossakin, mutta pelkona on, että mahdollinen hiipuva valtionrahoitus laimentaa kuntien intoa investoida.
Yksityisen sektorin merkitys korostuu esimerkiksi golfkenttien, laskettelurinteiden, tennis-, salibandy- , squash- ja keilahallien osalta. Liikuntapaikkojen ja -palveluiden tuottamistavat ovat myös monimuotoistuneet. Myös kotikaupungissani Seinäjoella yksityiset toimijat rakensivat maan parhaimmistoon kuuluvan jalkapallostadionin, jossa kuntarahoituksen osuus oli melko vähäinen. Se on rohkeaa toimintaa, jota kovasti arvostan.
Yhteiskunnan tulokulmasta väestön vähäinen liikunta on suuri kansanterveydellinen ja -taloudellinen haaste. Liikuntapaikkarakentamisen tukipolitiikalta odotetaan reagointia väestön liikuntakäyttäytymisen muutoksiin ja tarpeisiin.
Emme voi antaa periksi.
Julkaistu 2/2021 Liikunnan ammattilainen
