Sitä kohti, mitä pelkää

Suomen Keskustan puoluekokous järjestetään syyskuun alussa Oulussa. Olen asettunut Etelä-Pohjanmaan piirin nimeämänä puolueen varapuheenjohtajaehdokkaaksi. Käyn siis taas kampanjaa.

Politiikassa kaikki kauneus on katoavaista. Pidetty puoluejohtaja kohtaa päivän, jolloin ympäriltä ovat tuolit hävinneet. Moni kansanedustaja huomaa, että vaali-iltana toivo vaihtuu toivottomuudeksi. Kuntapäättäjä näkee, että naapurin rouva ei enää tervehdi, eikä tukimies vastaa puhelimeen.

Lähes kaikki pääministerit – lahjakkaat ja taitavat ihmiset – ammutaan jalustalta. Heistä tulee rasitteita, epäonnistujia. Vääränlaisen politiikan symboleita. Mielikuvien muovaamia tikkatauluja. Somemaailmassa linkitettyjä pettureita.

Politiikassa – kuten kaikessa, mihin ihminen koskee – tehdään virheitä. Politiikoissakin on vikansa. Meissä on häikäilemättömyyttä, itsekkyyttä, narsismia ja välinpitämättömyyttä. Meissä on ihmismielen kavalat ajatukset, jotka riivaavat jokaista ihmistä. Olemme keskeneräisiä, rikkinäisiä, pelkääviä ja epävarmoja. Teemme tekoja, joita ei pitäisi tehdä.

Politiikassa ollaan myös koko ajan väärässä. Hallitus saa kuulla kunniansa eduskunnan täysistunnossa opposition edustajalta. Myös puolueiden sisällä nahistellaan; tehdään liian vasemmistolaista tai oikeistolaista politiikkaa, ollaan liian liberaaleja tai liian konservatiivisia. Kadotetaan juuria ja koetaan juurettomuutta. Menetetään ystävyys.

Siellä on myös kauneutta. Moni poliitikko on hieno ihminen, empaattinen ja viisas. Jokaisessa puolueessa on hyviä, aitoja ja oikeamielisiä pyrkimyksiä parempaan elämään. Kun kulissit riisutaan, vastapäätä pöytää istuu ihminen, joka kysyy sinulta, mitä kuuluu.

Politiikka on tärkeää. Sen kautta syntyy edustuksellinen demokratia, kansanvalta. Siellä tehdään päätöksiä, jotka tulevat suoraan ihmisen iholle. Ja kaiken keskellä pyörii poliitikko – sinä tai minä – joka tekee voitavansa sekamelskan keskellä. Tavallisia ihmisiä, jotka ovat äänestetty valtaan. Päättämään, olemaan päättäjiä. Käsittelemään asioita, jotka ovat enimmäkseen vaikeita.

On hetkiä, jolloin mietin, miksi ihmeessä elän näin. Kerta toisensa jälkeen huomaan, että kiidän maanteitä, pidän pontevia puheita, otan vastaan kehut ja moitteet. Illalla kysyn itseltäni, mikä päivä huomenna on. Silti tavoittelen yhä enemmän. Matkustan maailmassani yhä syvemmälle.

Ehkä pidän epävarmuudestani, menen sitä kohti, mitä pelkään.

Pasi Kivisaari
kansanedustaja (kesk)
julkaistu Eparissa 12.8.2020

isan-nimeen-pasi-kivisaari

Isän nimeen

lokakuu 29, 2018

Isänpäivää vietetään 12. marraskuuta. Isänpäivä merkittiin almanakkoihin vuonna 1970. Virallinen

naisilla-on-kaikki-mita-minulta-puuttuu

Naisilla on kaikki, mitä minulta puuttuu

lokakuu 17, 2018

Etelä-Pohjanmaan keskustanaiset ovat huolissaan kevään eduskuntavaalien ehdokasasettelusta. Asiaa käsiteltiin maakuntalehti

miten-vahan-minusta-jaa

Miten vähän minusta jää

heinäkuu 11, 2018

Kävelin Provinssista kotiin. Olin takussa, liikaa juhlineena ja vaimolla oli

joukko-teloitus

Joukkoteloitus

huhtikuu 4, 2018

Pääsiäisen aikana muisteltiin yli 2 000 vuotta sitten elettyjä aikoja.

kysykaa-mita-voitte-tehda-kaupungille

Kysykää, mitä te voitte tehdä kaupungille

helmikuu 14, 2018

Seinäjoen kaupungissa on viime kuukaudet rakennettu kaupunkistrategiaa. Strategia tarkoittaa suunnitelmaa,

uhrauksia

Uhrauksia

helmikuu 20, 2017

Suomessa koulutuspolittikka on jo vuosia tähdännyt inkluusioon. Inkluusio tarkoittaa, että

tyttoja-ja-poikia

Tyttöjä ja poikia

lokakuu 26, 2016

Helsingin Sanomien Nyt-liite uutisoi (18.10.2016), että peruskoulujen on laadittava tasa-arvosuunnitelma

akateemiset-aidit

Akateemiset äidit

syyskuu 14, 2016

Jääkiekkovalmentaja ja -toimittaja Petteri Sihvonen syytti nettikolumnissaan akateemisia äitejä suomalaisen