toukokuu 2026
Hyvät ystävät,
Aivan aluksi valtavan iso kiitos jälleen Solinalle upeasta, sykähdyttävästä konsertista.
Sellaisesta Ilosesta, joka tarttuu. Joka näkyy lasten kasvoilla. Joka kuuluu laulussa. Ja joka saa tavallisenkin sunnuntain tuntumaan vähän suuremmalta.
Kun tutustuu Solinan tarinaan, ymmärtää nopeasti, ettei kyse ole vain kuorosta. Kyse on yhteisöstä, turvallisesta paikasta ja kokemuksesta, jonka moni lapsi kantaa mukanaan koko elämänsä. Satojen lasten yhteinen koti musiikin kautta.
Ja kaiken keskellä on ollut Suvi.
Kuoronjohtaja, kyllä. Mutta myös kannustaja, rohkaisija, syli, suunnannäyttäjä ja ihminen, joka on saanut valtavan määrän lapsia uskomaan itseensä.
Se on harvinainen lahja.
Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka osaavat johtaa kuoroa. Mutta paljon vähemmän niitä, jotka saavat jokaisen tuntemaan olevansa tärkeä. Ja juuri siitä Solinassa on kyse. Siitä, ettei kukaan jää ulkopuolelle.
Suvi, sinussa on jotain sellaista, mitä ei voi opetella kirjoista eikä harjoitella ulkoa opitusti. Sinä näet ihmiset. Erityisesti lapset. Ja ehkä juuri siksi Solinasta on tullut niin rakastettu.
Tänään juhlimme kevätkonserttia. Mutta samalla juhlimme myös pian 50-vuotta täyttävää Suvia.
Ja ehkä kaikkein eniten sitä jälkeä, jonka olet jättänyt niin monen ihmisen elämään.
Kaikki eivät muista vuosien päästä yksittäisiä lauluja tai konsertteja. Mutta he muistavat sen tunteen, jonka sait aikaan. Sen, että tuli nähdyksi. Hyväksytyksi.
Se on valtavan suuri asia.
Läheisten ja ystävien puolesta: kiitos.
Kiitos työstäsi. Kiitos sydämestäsi. Kiitos kaikesta.
Ja hyvää alkavaa 50-vuotisjuhlavuotta, Suvi. Sinun elämäsi on soinut jo pitkään monen ihmisen elämässä kauniina sävelenä.
Niin perheesi, läheisten, sukulaisten kuin meidän ystävien elämässä.
