Ilman suuria suruja

Koronaviruksen suurimmat haasteet nähdään terveydenhuollossa ja taloudessa. Samaan aikaan virus on mullistanut meidän kaikkien arjen.

Monet rajoitukset, etätyöt ja -opiskelut ovat tuoneet eteemme aivan uuden tilanteen.

Elän työviikot Helsingissä ja kulkulupani turvin minulla on mahdollisuus läpäistä Uudenmaan sulku. Eduskunta on toiminnassa, vaikka sielläkin on voimassa tiukat rajoitukset.

Arkeni sujuu, mutta suurella kunnioituksella mietin niitä lapsiperheitä ja koteja, missä on nyt melkoinen vipinä.

Parhaimmillaan isät ja äidit hoitavat oman työnsä ohella myös koulun ja päiväkodin tehtäviä. Koulut tekevät hienoa työtä etäopetuksen suhteen, mutta ymmärrettävästi lapset ja nuoret nojaavat vanhempiin entistä enemmän. Myös ruokahuollon on pelattava.

Kaikkeen tähän pitää sopeutua. Erityisen hankalaksi tilanteen tekee se, että emme tiedä, kauanko poikkeustila tulee jatkumaan. Kun mennään päivä kerrallaan, niin se kysyy kärsivällisyyttä. Tilanne on kurja myös lapsille, mutta yön hiljaisina tunteina huoli toimeentulosta ja tulevaisuudesta ovat vanhempien seurana.

Haluan myös uskoa, että tämä aika tarjoaa perheille mahdollisuuden viettää aikaa yhdessä. Teini-ikäiset saattavat huomata, että äiti ja isä eivät kuitenkaan ole niin rasittavia.

Saattaa myös olla, että välillä väsyttävältä tuntuvaa opettajaa ja opetusta on ikävä. Sitä tavallista aikaa.

Olen tuskastuttavan tietoinen lukuisten yrittäjien ja yritysten tilanteesta. On siirrytty – vailla omaa syytä – ahdinkoon, jossa unelmat uhkaavat murentua. Apua tarvitsevat niin yksinyrittäjät kuin suuryritykset – koko kenttä.

Hallitus työntää lisäbudjetillaan suoraa tukea yrityksille miljardilla eurolla, vahvistaa Finnveran takausturvaa ja laittaa kaiken voitavan peliin.

Sekään ei tarkoita sitä, että tästä selvittäisiin ilman suuria suruja. Tahdon kuitenkin nähdä, että vielä tulevat paremmat päivät, ennen pitkää terveyteen ja talouteen kohdistuva painajainen väistyy.

Samaan aikaan tehdään sankaritekoja. Terveydenhuollon ammattilaiset toimivat kriisin hetkellä oman jaksamisen äärirajoilla. Kun yhteiskunta uhkaa murtua, käännämme katseemme heihin. Kun ihminen sairastuu, olemme heidän varassaan.

Koronavirus ei myöskään valikoi. Se hyökkää sekä herraan että narriin.

Toivon, että näissä poikkeusoloissa kykenemme keskittymään ydinasioihin ja olemaan armeliaita itsellemme ja toisille. Suurinta viisautta kriisin keskellä on toimia yhteisvastuullisesti, elämää ja tulevaisuutta suojellen. Tehdään se, mikä on kaiken ydintä ja unohdetaan muu hälinä.

Rajoitamme syviä perusoikeuksiamme – vapautta ja ihmisoikeuksia – vielä suuremman edessä.

Pasi Kivisaari
Kansanedustaja (kesk)

julkaistu Ilkassa 31.3.2020

akateemiset-aidit

Akateemiset äidit

14 syyskuun, 2016

Jääkiekkovalmentaja ja -toimittaja Petteri Sihvonen syytti nettikolumnissaan akateemisia äitejä suomalaisen