Keltainen kaulaliina

Soitin anopille. Kyselin keltaisen kaulaliinan perään ja sellainen löytyi. Komensin vanhimman poikani sitä hakemaan. Itse en ehtinyt, koska minulla oli tehtävä kotirintamalla. Piti pohtia, miten pukeudun. Olin menossa Ukrainan sodan vastaiseen mielenosoitukseen.

Löysin myös sinisen takin ja kaulaliina täydensi Ukrainan lipun värejä. Lopetin peilailuni ja menin ryhti suorana Seinäjoen torille.

Olin valmis suurtöihini.

Torilla oli kaiketi noin 300 ihmistä. Katselin, että siellä oli syntyperältään ukrainalaisia, mutta paljon myös tuttuja kaupunkilaisia. Torilla vihmoivat Ukrainan lipun värit ja olin ylpeä siitä, että olin osannut pukeutua. Päälläni paistatteli sininen ja keltainen.

Pidin puheen. Huutelin järkytystäni ja tukeani ja samaan syssyyn tuomitsin kaikki Venäjän johdon sotatoimet. Sanoin, että ne ovat barbaarisia. Puhuin myös siihen malliin, että Seinäjoen kaupunki tulee omassa mikroskoopissaan tekemään kaikkensa, että eteläpohjalaista apua löytyy. Me autamme.

Mutta omat sanani eivät olleet se juttu. Oikeastaan tunsin moraaliposeerausta. Rauhan maan hyväosainen. Suuria sanoja kailottava kansanedustaja.

Siellä oli ihmisiä, joiden läheiset vuosivat verta. Siellä oli ihmisiä, joiden kansaa surmataan. Minä pidin puhetta, mutta omat lapseni pelaavat jalkapalloa, eivätkä notku pommisuojissa. Minun suurin huoleni oli soitella keltaisen kaulaliinan perään.

Silti. Tuen kaikella vimmallani heitä. Sitä sotaa käyvää maata, johon Venäjän johdon sokea aggressio kohdistuu. Sitä maata, jonka presidenttiä jahdataan teloitusjoukkojen kanssa. Sitä maata, missä hätä on.

Kun tapahtuma oli loppusuoralla, koin, että minua ei enää siellä tarvita. Olin sanonut sanani, kuunnellut puheet ja kiitellyt tapahtumajärjestäjät. Matkallani kotiin kuitenkin pysähdyin Lakeuden Ristin kohdalla. Katselin ylös ja valkoista ristiä vasten oli sininen taivas.

Lopulta on niin, että meidän jokaisen tulee jatkaa elämää, mentävä töihin, kuskattava lapsia ja lapsenlapsia harrastuksiin, huolehdittava läheisistämme ja käytävä lenkillä. Ei ole kenellekään hyväksi kantaa sellaista taakkaa, jota ei itse pysty kantamaan. Meillä on oma tonttimme, jonka kautta voimme vaikuttaa ja auttaa.

Tämänkin ajan jälkeen tulee toinen aika. Silloinkin aurinko nousee ja taivaalla on taivaan värit.

Ja meillä yhä elämä.

Pasi Kivisaari
Seinäjoen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja
kansanedustaja (kesk)

julkaistu Eparissa 9.3.2022

Omat jalat

9 tammikuun, 2023

Älä kato ittees, kato taivasta. Kari Hotakaisen Luonnon laki -romaani

Kuka puhuisi opettajista?

30 joulukuun, 2022

Yhteiskunnassa on muutamia julkisen alan kivijalka-ammatteja, joiden tehtävänä on rakentaa

Pasin kuukausikirje, joulukuu 2022

21 joulukuun, 2022

Pasi kirjoittaa tärkeimmistä kuulumisista kuukausittain. Julkaisemme joulukuun 2022 kuukausikirjeen poikkeuksellisesti

Valtioneuvoston selonteko – Suomen digitaalinen kompassi

16 marraskuun, 2022

Keskustan ryhmäpuheenvuoro 16.11.2022, Pasi Kivisaari Arvoisa puhemies, “Digikompassi” on kapulakieltä,

Leipä ja lämpö eivät tule itsestään

16 marraskuun, 2022

Olen EU-myönteinen. Suomen kuuluminen Euroopan Unioniin tuo ja on tuonut

pasi-kivisaari

Sillä hetkellä maailma on kaunis

9 marraskuun, 2022

Isänpäivää vietetään isien kunniaksi ja muistoksi ensi sunnuntaina. Juhlapäivä on yksi

Suomalaisten liikkumattomuus kestämätön ongelma

13 lokakuun, 2022

Tuore UKK-instituutin (11.10.) toteuttama liikuntaraportti paljastaa suomalaisten vähäisen liikkumisen olevan

Opettajille taattava paluu perustehtäviin – se ei ole kehitysvastaisuutta, vaan oleellisen tunnistamista

5 lokakuun, 2022

Keskustan kansanedustaja, eduskunnan  sivistysvaliokunnan jäsen Pasi Kivisaari muistuttaa Maailman opettajien

tyttoja-ja-poikia

Hallitus teki välttämättömiä vastaantuloja

8 syyskuun, 2022

Suomi on vakavassa tilanteessa. Dramaattista, mutta totta. Ihmiset ovat helisemässä

Taiteilijan kuolema

17 elokuun, 2022

Viime viikon aikana vastaanotimme kaksi surullista uutista. Yö-yhtyeen alkuperäisjäsen, laulaja-lauluntekijä