Sitä kohti, mitä pelkää

Suomen Keskustan puoluekokous järjestetään syyskuun alussa Oulussa. Olen asettunut Etelä-Pohjanmaan piirin nimeämänä puolueen varapuheenjohtajaehdokkaaksi. Käyn siis taas kampanjaa.

Politiikassa kaikki kauneus on katoavaista. Pidetty puoluejohtaja kohtaa päivän, jolloin ympäriltä ovat tuolit hävinneet. Moni kansanedustaja huomaa, että vaali-iltana toivo vaihtuu toivottomuudeksi. Kuntapäättäjä näkee, että naapurin rouva ei enää tervehdi, eikä tukimies vastaa puhelimeen.

Lähes kaikki pääministerit – lahjakkaat ja taitavat ihmiset – ammutaan jalustalta. Heistä tulee rasitteita, epäonnistujia. Vääränlaisen politiikan symboleita. Mielikuvien muovaamia tikkatauluja. Somemaailmassa linkitettyjä pettureita.

Politiikassa – kuten kaikessa, mihin ihminen koskee – tehdään virheitä. Politiikoissakin on vikansa. Meissä on häikäilemättömyyttä, itsekkyyttä, narsismia ja välinpitämättömyyttä. Meissä on ihmismielen kavalat ajatukset, jotka riivaavat jokaista ihmistä. Olemme keskeneräisiä, rikkinäisiä, pelkääviä ja epävarmoja. Teemme tekoja, joita ei pitäisi tehdä.

Politiikassa ollaan myös koko ajan väärässä. Hallitus saa kuulla kunniansa eduskunnan täysistunnossa opposition edustajalta. Myös puolueiden sisällä nahistellaan; tehdään liian vasemmistolaista tai oikeistolaista politiikkaa, ollaan liian liberaaleja tai liian konservatiivisia. Kadotetaan juuria ja koetaan juurettomuutta. Menetetään ystävyys.

Siellä on myös kauneutta. Moni poliitikko on hieno ihminen, empaattinen ja viisas. Jokaisessa puolueessa on hyviä, aitoja ja oikeamielisiä pyrkimyksiä parempaan elämään. Kun kulissit riisutaan, vastapäätä pöytää istuu ihminen, joka kysyy sinulta, mitä kuuluu.

Politiikka on tärkeää. Sen kautta syntyy edustuksellinen demokratia, kansanvalta. Siellä tehdään päätöksiä, jotka tulevat suoraan ihmisen iholle. Ja kaiken keskellä pyörii poliitikko – sinä tai minä – joka tekee voitavansa sekamelskan keskellä. Tavallisia ihmisiä, jotka ovat äänestetty valtaan. Päättämään, olemaan päättäjiä. Käsittelemään asioita, jotka ovat enimmäkseen vaikeita.

On hetkiä, jolloin mietin, miksi ihmeessä elän näin. Kerta toisensa jälkeen huomaan, että kiidän maanteitä, pidän pontevia puheita, otan vastaan kehut ja moitteet. Illalla kysyn itseltäni, mikä päivä huomenna on. Silti tavoittelen yhä enemmän. Matkustan maailmassani yhä syvemmälle.

Ehkä pidän epävarmuudestani, menen sitä kohti, mitä pelkään.

Pasi Kivisaari
kansanedustaja (kesk)
julkaistu Eparissa 12.8.2020

Miten toimia koko alueen edunvalvojana

15 maaliskuun, 2019

Vaasan vaalipiiristä valitaan 16 kansanedustajaa. Vaalien jälkeen vaalikartalta on helposti

Tupakoiva mies

6 maaliskuun, 2019

Oli päivän neljäs ja viimeisin paikka. Heiluin ison ostoskeskuksen pihamaalla

naisilla-on-kaikki-mita-minulta-puuttuu

Korkeakoulupolitiikkaa eteläpohjalaisittain

3 helmikuun, 2019

Olin mukana viettämässä Seinäjoen yliopistokeskuspäivän juhlaa torstaina 31.1.2019. Ohjelmassa kuultiin

Sitä aikaa ei enää ole

16 tammikuun, 2019

Istuin autossa. Vierelläni autoa ajoi poikani, joka oli juuri täyttänyt

Mitäpä jos

7 joulukuun, 2018

Vanha viisaus on, jos et keksi muuta, kokeile totuutta. Edustamani

Veljeskaupungin liitto

29 lokakuun, 2018

Maakunnassa on toteutunut tai toteutumassa kaksi merkittävää liikennehanketta. Seinäjoen itäisen

isan-nimeen-pasi-kivisaari

Isän nimeen

29 lokakuun, 2018

Isänpäivää vietetään 12. marraskuuta. Isänpäivä merkittiin almanakkoihin vuonna 1970. Virallinen

naisilla-on-kaikki-mita-minulta-puuttuu

Naisilla on kaikki, mitä minulta puuttuu

17 lokakuun, 2018

Etelä-Pohjanmaan keskustanaiset ovat huolissaan kevään eduskuntavaalien ehdokasasettelusta. Asiaa käsiteltiin maakuntalehti

miten-vahan-minusta-jaa

Miten vähän minusta jää

11 heinäkuun, 2018

Kävelin Provinssista kotiin. Olin takussa, liikaa juhlineena ja vaimolla oli

joukko-teloitus

Joukkoteloitus

4 huhtikuun, 2018

Pääsiäisen aikana muisteltiin yli 2 000 vuotta sitten elettyjä aikoja.